Kaasuputki

Avainsana: puolustusvoimat

  • Tänään tuohdumme näistä

    Kristillinen Ilon Polku -verkkokauppa pilasi lasten joulumielen poistamalla 179 euron arvoisen orjantappurakruunun myyntivalikoimastaan.
    Kristillinen Ilon Polku -verkkokauppa pilasi lasten joulumielen poistamalla 179 euron arvoisen orjantappurakruunun myyntivalikoimastaan.

    Vaikka joulukuu on jo pitkällä, hektinen planeettamme ei ole tauonnut vetämään henkeä ja pohtimaan joulurauhaa. Monenlaiset kouhot kilpailevat perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa siitä, kuka syrjii ja ketä eniten peruskoulujen joulujuhlien kristillisten sisältöjen käännyttäessä voittajameemin vastustamattomuudella vapaa-ajattelijavanhempien viattomia pilttejä Herra Sebaotin marttyyriarmeijaan.

    Vasta toissavuonnahan pohjoisen kansakuntamme kristilliset perusarvot oli tallottu lokaan, kun ”joulujuhlat” muuttuivat melkein yhdessä koulussa ”puurojuhliksi”. Niin vain ne suhdanteet äkkiä kääntyvät päälaelleen.

    Mutta Facebook-raivon ohella suomalaisia on järkytetty monin muinkin tavoin. Tässä katsaus taannoisiin uutistapahtumiin, joissa jokaisessa on unohdettu veteraanit:

    Itsenäisyytemme kohtalonhetket

    Presidentinlinna peruskorjataan, jotta valtakunnan isällä ja äidillä olisi valtakautensa lopussa edes jotenkuten siedettävät juhlatilat. Tämä on herättänyt valtavasti kuhinaa Suomen provinssikaupungeissa, joissa haaveksitaan itsenäisyyspäivän vastaanoton hajasijoittamisesta.

    Ventrilokvismi – avain naisen arvoitukseen

    Toistaiseksi muut kuin Turku, Lahti ja Jyväskylä eivät ole tarjonneet itseään juhlapaikaksi. Viimeksi mainitulla on kenties parhaimmat syyt toivoa Salen ja Jennin visiittiä: he voisivat tuoda vanavedessään kaupunkiin naisen, joka ei ole koskaan käynyt Jyväskylässä.

    H*lvetin tyhmät vastaan h**vetin tyhmät

    Politiikan saralla on otettu looginen askel kohti uutta superhallitusta, jossa istuvat kaikki puolueet, paitsi Perussuomalaiset ja kenties kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa. Keskustan Juha Sipilän rakkauskirje Jyrki Kataisen uusliberalistiselle bolševikkihallitukselle yllätti koko maan. Paitsi ehkä Pieksämäen kaupunginjohtajan.

    Ulkomaat

    Ulkomailla ei ole tapahtunut mitään. Paitsi yksi juttu, mutta se on sitten sitäkin isompi jytky.

    Loppukevennys

    Suomen voitokas talvisota-armeija pyörii sankarihaudoissaan katsellessaan puolustusvoimain joulutervehdystä. Tuolla hiihtotahdilla 9. divisioona olisi yhä jossain Ylikiimingin kohdalla matkalla Oulusta Raatteentielle.

  • Rampa ankka lammikossa

    † In memoriam

    Puolustusministeri Stefan Erik Wallinin, s. 1967, poliittinen ura löydettiin kuolleena pääministeri Jyrki Kataisen hampaista tiistaina 20. maaliskuuta iltapäivällä. Kuolinajaksi on arvioitu noin 14.30. Ennen menehtymistään Stefan Wallinin poliittinen ura oli käynyt lyhyen, mutta tuskallisen eloonjäämiskamppailun jäätyään keskelle itse aiheutettua kärhämää.

    Kuoliniskun lopulliseksi antajaksi ounastellaan presidentti Sauli Niinistöä.

    Wallin sai paksuun poliittiseen nahkaansa fataaleja repeämiä jäätyään kiinni niin sanotusta muunnellusta totuudesta kommentoidessaan puolustusvoimain varuskuntaverkoston uudistamista.

    Yksikään kansalainen ei odottanut, että Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto, Uudenmaan Prikaati – tuttavallisemmin vain Dragsvik –, olisi lakkautuslistalla. Onhan yleisesti hyväksytty ajatus, että molemmilla kansalliskielillä järjestetty varusmieskoulutus on isänmaalle ja sen puolustukselle parhaaksi. Itse asiassa jopa laki edellyttää sitä. Vain kristillisnationalististen suomalaisuusjihadistien keskuudessa on ajateltu, että kaksi- ja ruotsinkielisten osallistumisessa Suomen itsenäisyyden turvaamiseen on jotain pahaa.

    Koska vain poliittisen kentän hullusiivessä voidaan olettaa, että kuuluminen johonkin joukko-osastokiltaan tekee puolustusministerin jääviksi tätä joukko-osastoa koskevissa päätöksissä, Stefan Wallin luultavasti ajatteli asian olevan selvä viimeistään oikeuskanslerin lausunnolla.

    Poliittisen uransa kannalta valitettavasti hän ei kuitenkaan huomannut olla koko asiassa avoin, vaan vetäytyi puolustusvoimain selän taakse, mistä hänellä ei ollut mahdollisuutta enää selvitä. Kielipoliittisen aspektin häivyttely ja siitä narahtaminen oli sikälikin turhaa, sillä Dragsvikin varuskunnan säilyttämiselle olisi ollut jopa aidot maanpuolustukselliset perusteet. Tätä mieltä on kapitalistinenkin tiedemies.

    Ohjausrooliaan aluksi vähätelleiden väitteidensä takia Wallin joutui kiimaisten fennomaanien ohella myös kaikenlaisten poliittisten opportunistien, Johanna Tukiaisen fanien sekä lopulta verta haistaneiden toimittajien kynsiin.

    Stefan Wallinin poliittista uraa jäävät kaipaamaan monet. Ennen kaikkea terve järki, maltillinen keskiluokka ja epäilemättä myös Pentti Oinonen (äär.), jonka täytyy kohta keksiä itselleen uusia viholliskuvia.

    Kansalaisia kehotetaan kuitenkin vielä peijaisten keskellä muistamaan yksi asia: koko jupakassa on alusta asti ollut kyse vain ministerin luottamuksesta eikä koskaan mistään kieliriidasta.

    Siunaustilaisuus pidetään 21.3.2012 kello 14.30 puolustusministeriössä (Neuvotteluhuone Kaarti, Eteläinen Makasiinikatu 8, Helsinki).

  • Se ei lopu koskaan

    Miksi enää ei nimitetä marsalkkoja?
    Suomen marsalkka evp. Gustaf Mannerheim täyttää tänään 143 vuotta. Ikäisekseen nuorekas marski viettää ankarien taisteluiden ja kiusallisen mediaryöpytyksen jälkeen seesteisiä eläkepäiviä yksiössään Etu-Töölössä.

    Miten Marskista tuli Marski

    Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi köyhään, mutta vaatimattomaan aatelisperheeseen 4. kesäkuuta 1867 Askaisten Louhisaaressa, Varsinais-Suomessa. Isä karkasi varhain ulkomaille, minkä tähden Gustaf Mannerheimin elämä muistuttikin hyvin paljon Tony Halmeen elämää.

    G. Mannerheimin synnyinvuode Louhisaaressa. Kuva kirjoittajan.
    G. Mannerheimin synnyinvuode Louhisaaressa. Kuva kirjoittajan.

    Huonosti menneen ”kadiksen” aikana nuori Gustaf Mannerheim pyrki Pietariin Paašikouluun, mutta Tuomas Nevanlinnan esi-isä teki hankkeen mahdottomaksi. Mannerheim vaipui masennukseen ja joutui jättämään lukunsa kesken. Raimo Sailas vihaa siksi Mannerheimia enemmän kuin mitään muuta maailmankaikkeudessa.

    Lopulta tuleva marski pääsi kuin pääsikin ylioppilaaksi, jahtasi perhosia valkolakki päässä koko kesän ja läksi viimein Pietariin jatko-opiskelijaksi. Hän suoritti Nikolain ratsuväkikoulun, pääsi hyväryhtisenä ja pitkänä miehenä chevalierkaartiin, osallistui everstiluutnanttina Venäjän–Japanin-sotaan ja vieläpä ratsasti halki Aasian.

    Siinä sivussa Mannerheimin huhutaan myös käyneen vihillä.

    Ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä Mannerheim jätti Venäjän armeijan ja palasi tuhlaajapoikana suuriruhtinaskunnan puolelle, jossa hänen piti sietää nousukasidiooteista ja pohjalaisjunteista kootun esikunnan smalltalkia johtaessaan nuijasotilaitaan tappopuuhissa.

    Pistettyään hengiltä 27 000 epäisänmaallista suomalaista Mannerheim toimi tovin valtionhoitajana ja lopulta katosi. Ajoittain hän metsästeli ihmissyöjätiikereitä, viljeli maata ja osallistui erilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan.

    Vuonna 1933 kenraali Mannerheim nimitettiin sotamarsalkaksi. Saman vuosikymmenen lopulla sota syttyikin.

    Myöhemmin Gustaf Mannerheim nimitettiin myös Suomen marsalkaksi – 75. syntymäpäivänään – ja otti vastaan Adolf Hitlerin, jonka hän kertoman mukaan altisti passiiviselle tupakoinnille.

    Presidentiksi nimitetty marsalkka jäi eläkkeelle Suomen diktaattorin tehtävistä vuonna 1946. Hän matkusti Sveitsiin ja kuoli siellä 27. tammikuuta vuonna 1951.

    Perinteisin menoin

    Kuva: Viaggiatore Fantasma / Flickr / by-nc-ndMannerheimin syntymäpäivänä – puolustusvoimain lippujuhlan päivänä – on tavallisesti ylennetty sotilashenkilöitä ja palkittu kruunun uskollisia alamaisia viehättävillä kunnianosoituksilla. Kaasuputki-blogi onnittelee siksi muiden muassa sotilaskotisisar Erja Elina Ylistä, kokki Sinikka Anneli Tarkiaista, autonkuljettaja Juha Petteri Myllymäkeä, asentaja Tero Tapio Kalliota, arkistosihteeri Maija Riitta Heikkistä, mielisairaanhoitaja Kaisu Helena Norrbackaa ja aivan erityisesti sotakamreeri Mikko Tapani Seliniä itse kunkin uunituoreesta kunniamerkistä.

    Puolustusvoimain taannoinen komentaja Juhani Kaskeala toki sai kirkkaimman prenikan, Vapaudenristin suurristin rintatähtineen. Grattis!

    Marskin loikoillessa Hietaniemessä Suomen voitokas armeija on juhlinut talvisotaa. Lippujuhlapäivän kunniaksi valtion väkivaltamonopoli ojensi Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Ulla Appelsinille ja uutistoimittaja Pasi Jaakkoselle sotilasansiomitalin.

    Eikä suinkaan turhaan, sillä Suomen toiseksi isänmaallisin iltapäivälehti omisti Neuvostoliitosta saavutetulle riemuvoitolle ”kunnian päivien” hengessä peräti 105 prosenttia sisällöstään sekä

    […] teki talvisodasta myös kolme erikoislehteä, Talvisota 70 vuotta, Sodan kuvat ja Väinön sota, jotka kaikki löysivät lukijansa. Ensimmäinen myi yli 100 000 kappaletta. Lehtiä on jaettu myös veteraanitilaisuuksissa ja hyödynnetty lukioiden opetuksessa.

    Kiitospaidat salkoon!

    UPDATE (11.04): Tuoreimpien tietojen mukaan pääministeri Matti Vanhanen ei vietä puolustusvoimien lippujuhlan päivää. Kesärannan lipputanko ammottaa tyhjyyttään. Kuolivatko talvisodan veteraanit turhaan?