Kategoria: politiikka

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 3

    Ja taas täällä. Yleiskeskustelu jatkuu ja netti pätkii.
    10.34 Sampo Villanen tuomitsi junttalistan.
    10.34 Pekka Saarnio vaatii selkokieltä. Ja niin ikään ”amatöörimäisten junttalistojen” jyrkkää moitiskelua.
    10.45 Blogistikollega Kuopiosta valjastaa koko kaunopuheisuuden arsenaalinsa asiaan, joka livahti ohi korvien.
    10.48 Pohjoiskarjalainen ay-mies vaatii puheenvuorossaan ydinvoimaa, jotta ay-liike ajaisi Vasemmistoliiton asiaa eduskunnassa tai jossakin.
    10.59 Eläinten oikeuksia vaaditaan. Ilmassa on kihelmöivää köydenvetoa hippien ja duunareiden välillä. Mutta sehän vain pitää mielen virkeänä.
    11.03 Puhetta piisaa. Koskas se Victoria menee naimisiin?
    11.04 Pohjalaismies vaatii ydinvoimaa. Koko maailma hyppäsi ilmaan yllätyksestä.
    11.06 Aah, SEKSIÄ. Viimeinkin. Puolueen ehdokkaan vaalivideolle on pyydetty jotakuta toveritarta alastonmalliksi. WTF?
    11.07 Kaava-alueiden ulkopuolinen viemäröintipakko puheena, myös. Tällaisia puhutaan, kun ollaan enemmän kuin yhden asian liike.

    Välihuutoja vammaisasiassa.

    11.10 MIES ASIAA. Teemu Hiilinen vaatii naisia lopettamaan miesten pahoinpitelyt.
    11.12 Hätäkeskuspuhelu mainittu. Hiilisen mukaan PAHAT FEMAKOT ovat syypäitä miesten sovinistisiin kommentteihin.
    11.16 Toivotaan Vasemmistoliiton ja muiden vasemmistotoimijoiden yhteistyötä. Puheenvuoro lipsahtaa ylipitkäksi.

    11.32 PUHEENJOHTAJAN VALINTA. PITKIÄ, YLTYVIÄ SUOSIONOSOITUKSIA.
    11.32 SEISTEN ANNETTUJA SUOSIONOSOITUKSIA!

    11.34 Ai, joo, siis tietenkin Paavo valittiin.

    11.35 Vastavalittu puheenjohtaja mainitsee jalkapallon.
    11.39 Puoluekokous lähettää tukensa eteläafrikkalaisille slumminuorille ja osoittaa nyt seisten suosiotaan Paavolle.
    11.40 No, niin, nyt sitten vähän valintojakin. Varapuheenjohtajien valinnat.
    11.41 Risto Kalliorinne ja Aino-Kaisa Pekonen. Kumpi on kakkonen ja kumpi ykkönen? Muistetaan kuitenkin, että ”kakkonen on ykkönen”.

    Tässä välissä on syytä muistuttaa, että Seksi-Paavoa voi äänestää täällä myös toiseen, merkittävään asemaan TÄÄLLÄ.

    12.15 Niin se WLAN vaan lakkaa toimimasta, kun kone ei sitä osaa oikein tukea. Onneksi on 3G.
    12.16 Varapuheenjohtajan vaali on toimitettu, ääniä lasketaan. Sillä aikaa puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaat kehuvat itseään.
    12.23 Hämmästyttävää kyllä, miten monipuolisia ihmistuntijoita ja koko maan etua ajattelevia ihmisiä puolueesta yllättäen löytyy, kun niitä pitäisi puoluevaltuuston johtoon valita.
    12.25 Esittelypuheenvuorot olivat vähällä katketa ääntenlaskijoiden ilmestymiseen. Yleisö esti äänestystuloksen paljastamisen, sillä raahelaisen ehdokkaan puhe on kuultava.

    12.29 RISTO KALLIORINNE on valittu 1. varapuheenjohtajaksi.
    12.30 Ja taas väki osoittaa suosiotaan seisaaltaan. Oscar-voittajat kiittävät.
    12.31 Vasemmistoliitossa on pitkä perinne, että vähintään yhden puoluejohdon jäsenen on puhuttava pohjoissuomalaista murretta.
    12.33 ”Heitetään numerot roskakoriin.” Risto Kalliorinne vetoaa puoluekokoukseen, että ei enää järjestysnumeroida varapuheenjohtajia.

    12.38 Jatketaan meininkiä. Puoluesihteeriehdokkaita kannatetaan eri puheenvuoroissa, joita ei ole juurikaan valmisteltu.
    12.45 Kihelmöivän tasaisesti napsahtavat kannatuspuheenvuorot sukupuolen mukaan. Outoa, mutta mikäpä ettei. Saisikohan Reko edes yhden naiskannattajan?

    13.03 Dankku huudattaa yleisöä ydinvoimaa vastaan. Pari soraääntä vastustaa vastustamista.
    13.09 Kansainvälisiä vieraita. Islantilaisvieras haastaa skandinaaviskaa, mikä on kyllä kivan kuuloista.
    13.10 Saisivat nyt äkkiä laskea ne äänet, että pääsis lähtemään. Kohta on kiire päivän TÄRKEIMMÄN ASIAN pariin, seuraamaan kuninkaallisia häitä.

    13.25 Ja aivan yhtäkkiä ne valitsivat Sirpa Puhakan Vasemmistoliiton Mikael Jungneriksi.

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 2

    Puoluekokous jatkuu taas Jyväskylän hämmästyttävässä iltapäivässä. Mutta mitä salissa puhutaan. Ehkä voisi taas avata korvansa ja kuunnella.

    Tai sitten ei. Blogin pitäminen edellyttää yleensä kahta asiaa: toimivaa tietokonetta ja toimivaa nettiyhteyttä. Niin sanottu ”pöytälaatikkoon” bloggaaminen on toki mahdollista, muttei järjellistä puuhaa.

    Tiivistäen: salissa pidettiin iso nippu kiihkeän jännittäviä puheenvuoroja, joissa pohjalainen turkistarhaaja toivoi, ettei turkistarhaamista kiellettäisi. Ja olipahan myös kantoja – kaskessa? – joiden mukaan Vasemmistoliitto ei saisi äityä vallan vihreäksi. Onneksi Ruurik Holm ja muu intelligentsija huomautti, että byhyy.

  • Puoluekokous 2010 LIVE

    Perjantai 18.6.

    Pienen teknisen mutkikkuuden takia liveblogiin ei saa toimivaa otsikkoa. Joten tästä saa suoran linkin. Ja samaa tauhkaa on myös täällä.

    Lauantai 19.6.

    Tästä tulee kiihkeä jännitysnäytelmä. Toimiiko blogistin 10-vuotias HP OmniBook XE3 henkilövalintoihin asti päästessä? Seuranta täällä.

  • Liveseurantaa kokouspaikalta

    Vasemmistoliiton puoluekokousta päästään tarkkailemaan monin tavoin. Puolueen oman verkkosyötteen lisäksi myös Kaasuputki-blogi anniskelee valikoituja otteita Laajavuoresta ja kaupungilta. Pysykää kanavalla, perjantaina tavataan!

  • Porvarillista hääkakkua

    Vasemmalla kädellä. Kuva: Kansallinen KokoomusKansallinen Kokoomus ei tehnyt valintoja puoluekokouksessaan kuluneena viikonloppuna. Miksi olisi? Vanhassa vara parempi ja vaalikarja tuntuu äänestävän pahoinvointivaltion puolesta sitä innokkaammin, mitä enemmän Jyrki Katainen ilmoittaa vaikeuttavansa pienituloisten kannattajiensa elämää.

    Puolueella onkin ainutlaatuinen kyky sekä syödä että säästää kakku. Marie Antoinette ei suotta kuulu Benin talliin.

    Kuvaavaa on, että Kokoomus voi luvata vaikkapa ruotsinkielisiä vastaan suunnattuja pogromeja ja kuitata vastaanotetuksi satatuhatta leijonariipuskannattajaa – vain peruakseen puheensa sekuntia myöhemmin ilman, että kukaan huomaa.

    Lupauksiaan nieleskelevät kollegat vihreissä, vasemmistossa ja demareissa voivat vain katsoa kademielin, miten elegantisti vastuu siirretään äänestäjälle.

    Joka tapauksessa Kokoomus on kuningaspuolue ja puolueiden kuningas. Sen puoluekokouksessa hyväksytyt tai hylätyt aloitteet ohjaavat koko maata. Siksi on äärimmäisen harmillista, että yläluokkainen porvarillisuus on jäänyt Kokoomusta jäytävän alatyylisen oikeistopopulismin varjoon. Kuoliniskuna kansallisille sivistyspyrinnöille voidaan pitää kokouksessa tehtyä päätöstä tyrmätä aloite Suomen muuttaminen kuningaskunnaksi.

    Onhan monarkiassa eläminen sentään jotain aivan muuta. Lauantaina 19.6. suomalaiset seuraavat pakkoruotsinsa turvin Victorian ja Danielin häitä. Tuhkimotarinassa länsinaapurin kruununperillinen saa työväenluokkaisen sulhasensa. Ehkä yhdellä jos toisellakin kaihertaa tuolloin ajatuksissa, millaiset olisivatkaan härmäläiset kuninkaalliset häät.

    Mikä voisi kääntää kokoomuslaisten republikaaniset päät? Tasavaltalaiset romanssit kun ovat vain niin ankeita.

  • Metalliliitto on tsoukki

    Matti Putkonen ja MAAILMAN PARAS ARGUMENTTI
    Metallityöväen Liiton entinen viestintäpäällikkö, nykyinen pätkätyöläinen Matti Putkonen jää eläkkeelle. Mutta ei hätää, taisteleva työväenliike aikoo yhä jatkaa kamppailuaan työnantajien puolesta.

    * * *

    Vasemmistoliiton äänellä puhuva Metallin sihteeri Matti Mäkelä kertoo iloisesti Kansan Uutisissa, että hänen edustamansa ammattiliitto sekä sen vasemmistoryhmä – Metallin Vaikuttajat – haluavat täyttää Suomen maankamaran ydinvoimaloilla ja kallioperän jokusen satatuhatta vuotta syöpää, hedelmättömyyttä, epämuodostumia ja ihan yksinkertaisesti kuolemaa aiheuttavalla ydinjätteellä.

    Lehdessä asia ilmaistaan korulausein:

    Metalliliiton mukaan vain teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen voi turvata hyvinvointivaltion säilymisen ja kehittämisen. Teollisuus puolestaan tarvitsee energiaa ja Metalliliitto liputtaa edelleen ydinvoiman rakentamisen puolesta.

    – On selvää, että tarvitsemme lisää ydinvoimaa. Tätä tarvitsemme jo hillitäksemme jatkuvaa sähkön tuontia. mutta myös turvataksemme perusteollisuutemme ja sitä kautta palkansaajien tarpeet, painotti Metalliliiton liittosihteeri Matti Mäkelä (vas.)

    Tapa koplata ”hyvinvointivaltio” ja pysyvät ympäristötuhot sekä Suomessa että uraanin alkuperämaassa – puhumattakaan kohonneesta suuronnettomuusriskistä – on entuudestaan tuttua. Mauri Pekkarinen ja Jyrki Katainen ovat toistelleet viestiä pitkään ja hartaasti.

    Oikeistojohtajien puheet ovat rehellisen härskiä luikuria. Heidän uskomisestaan saa syyttää vain itseään. Tunnetusti kokoomuslaisilla ei ole pienintäkään aikomusta pitää edes nykyistä sosiaaliturvan tasoa yllä eikä keskustassakaan sympatia pienituloisia tai työttömiä kohtaan kanna kuin oman turvesuon laitaan.

    Sen sijaan Mäkelän ja vasemmistoduunareiden suussa hyvinvointihokemalla on ilkeä sivumaku. Ovatko työväenliikkeen ydinvoimalobbarit kylmäverisiä valehtelijoita vai hyväuskoisia idiootteja? Luottamus suurten teollisuusyritysten jalomielisyyteen on kaunista, mutta Suomen viimeaikainen taloushistoria ei juuri anna sille perusteita.

    Ehkä asiasta kannattaisi laatia vedenpitävä sopimus ensin. Miten olisi? Ydinvoiman lisärakentamisen ehdoksi energiayhtiöt omistajineen saisivat sitoutua rahoittamaan hyvinvointivaltiota viidenkymmenen vuoden ajan. Yhtäkään paperi- tai teknologiateollisuuden yksikköä ei lakkautettaisi Suomessa sopimuksen voimassaoloaikana; vientiteollisuuden työntekijöille taattaisiin elinikäinen muutosturva. Mustaa valkoiselle, ay-johtajat!

    * * *

    Vasemmistoliitto – ystävien kesken vasemmisto – oli hallituksessa 1990-luvulla pienehkön vaalivoittonsa turvin, oikeistodemareiden luottomiehinä takaamassa perusturvan heikennyksiä. Nuori puolue sai kahdesta ministerinsalkustaan pysyvän perinnön. Se oppi kantamaan vastuuta.

    ”Vastuunkanto” on politiikan kieltä ja tarkoittaa, ettei puolue anna ideologisen perustansa tai ajankohtaisten tavoitteidensa estää sujuvaa yhteistyötä Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Kansallisen Kokoomuksen kanssa näiden ehdoilla.

    Tätä hallitusvastuun kultaista muistoa ei uskalleta tahrata, joten Vasemmiston strategia on selvä. Se pelaa ydinvoima-asiassa samanlaisella korttipakalla kuin vihreät: kaksinkertaisella.

    Vihreiden kannattajat vastustavat ydinvoimaa kynsin ja hampain, mutta puoluejohto katsoo Tsoukki-Pekkarisen touhuja läpi sormien. Vasemmistossa puolestaan johtoporras mainostaa ydinvoimavastaisuuttaan, muttei missään tapauksessa anna sen häiritä rakkaussuhdettaan ammattiliittoihin.

    Tai, kuten sen ilmaistaan lehdessä:

    Metalliliitossa on ydinvoimamyönteisellä linjalla vahva kannatus. Mäkelän mukaan sen takana on myös liiton vasemmistoliittolaisten selvä enemmistö Vasemmistoliiton vastustavasta kannasta huolimatta. Tämä on mitattu muun muassa liittokokouksen yhteydessä.

    Hyvät toverit, te voitte tietenkin kannattaa kaikkea, mitä Eteläranta 10:ssä vaaditaan. Te voitte lähteä peesaamaan milloin kokoomuslaisia, milloin perussuomalaisia. Te voitte vaatia Suomeen lisää ydinvoimaa, vähemmän ulkomaalaisia ja vaikka Naton hävittäjät partioimaan taivaallemme. Sitä kutsutaan järjestödemokratiaksi: kannanotot päätetään yksimielisesti hallituksen, valtuuston tai koko järjestön kokouksessa, joten pulinat pois.

    Mutta miettikääpä silti tovi tätä kysymystä:

    Jos valittavana on – sanokaamme – pieni- ja pätkätuloisia sortava, luontoa pysyvästi tuhoava, puolustuskyvyttömiä vähemmistöjä kyykyttävä, markkinatalouteen sokeasti uskova ”porvarihallitus” tai täsmälleen samoja asioita ajava ”vasemmisto-oppositio”, miksi kukaan vaivautuisi vaaliuurnille asti jälkimmäisen puolesta?

  • Tylypahkan oppilaskunnan puheenjohtaja

    Kaarina Hazard & Mikael Jungner. Kuva kaapattu Yle Areenasta sitaattioikeudella.

    ”Syytät minua pessimismistä”, Kaarina Hazard toteaa.

    ”Syytän sua ankeuttamisesta”, vastaa Harry Potter.

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue aikoo suorittaa pitkän marssin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten oikealle puolelle. Puoluejohdon maahanmuuttovastaiset päänavaukset ovat parhaansa mukaan houkutelleet demaririveihin takaisin kansallissosialistiseen aatteeseen uskovia teollisuustyöläisiä. Mutta entä toimihenkilöportaan verokapinalliset, kuka kaappaa heidän äänensä kokoomuslaisilta uusliberalisteilta?

    Tietenkin Mikael Jungner, taistelevan työväenliikkeen radikaali uudistaja.

    Kuka itse asiassa on Mikael Jungner? Hänestä tiedetään hyvin vähän – aivan niin kuin Kanki-Kaikkonen tai Tanja Karpela myös Jungner kätkee todellisen minänsä mieluummin huutavaan julkisuuteen kuin vainoharhaiseen yksityisyyteen.

    Itse Junger tai hänen mediahahmonsa ilmoittaa, että what you see is what you get, taka-ajatuksia tai salattuja motiiveja ei ole. Silti hänessä on ainesta politiikan likaiseen peliin.

    Hän osaa leimata vastustajansa, todelliset ja kuvitellut.

    Näin SDP:n tuleva puoluesihteeri muotoilee aatemaailmaansa vieraillessaan ex-työnantajansa tiloissa Pressiklubi-ohjelmassa.

    Tosiaan useassakin tilaisuudessa olen pohdiskellut, mikä tänä päivänä jakaa politiikkaa. Mä uskon, että se kaikkein osuvin jako tulee siitä, että mitä mieltä ollaan siitä, että yksittäisille ihmisille annetaan lisää valtaa päättää heidän omasta elämästään. Nyt kai edistysmieliset ovat sitä mieltä, että ”lisää valtaa, ihmiset tekevät päätöksiä, jotka ovat yhteiskunnan kannalta hyviä”. Konservatiivit uskovat, että ne ihmisten tekemät päätökset ovat kokonaisuuden kannalta huonoja ja sen takia tarvitaan lisää sääntöjä. Ja itse olen vahvasti edistysmielinen.

    ”Ole oman onnesi seppä” -aatetta kannattava Jungner onkin tervetullut lisä politiikkaan, kun hänen hengenheimolaisensa, Kokoomuksen Hanna-Leena Hemming, jättää politiikan.

    Mikä oli Liisa Hyssälän Kela-nimitystä koskevan esiintymisen mediastrateginen idea? Pressiklubin vakiokaartiin kuuluva Kaarina Hazard pohtii mediapoliitikko Mikael Jungneria.

    Jungnerin ulostulohan oli yllättävä ennen kaikkea siksi, että mies ei itsekään noussut Ylen johtoon mitenkään puoluepolitiikan ulkopuolelta. Silti hän ”ensi töikseen puoluesihteerivaalin alla katsoo asiakseen lähteä ärhäkkäästi hyökkäämään”, kuten Hazard sen muotoilee.

    Miten Jungner reagoi?

    Musta toi on juuri se, mikä on vikana tässä ajassa ja tässä maailmassa. Sun tavalla ajattelevia ihmisiä on ihan liikaa. Siis sellaisia, joille maailma ja elämä on shakkipeliä, jossa tehdään strategisia siirtoja. Jos halutaan, että Suomi menestyy, pitäisi enemmänkin luottaa siihen, että kerrotaan, mitä mieltä ollaan; olla avoimia ja unohtaa nuo taktiset pelit, koska se on tylsää ja ankeata.

    Hazard huomauttaa, että ohjelman idea on puhua asioista viestintävälineiden, median, näkökulmasta. Kommenttiin Jungner vastaa hyväksi havaitsemallaan taktiikalla:

    Sä et puhunut mediasta vaan siitä, että pitäisi olla jotain taktisia shakkisiirtoja. Se vain kuvaa sitä, että mun mielestä sun koko peruslähtökohta on väärä.

    Näin siis demaritoivotalkoiden vetäjäksi itseään kaavaileva Jungner.

    * * *

    Pressiklubin keskustelu on jo suistunut raiteilta, kun Hazard yrittää pohtia vielä Jungnerin julkista imagoa. Hän huomauttaa, että monin tavoin Mikael Jungnerin olento – media-Mikael – on melko vähän substanssikeskeinen; media keskittyy enemmän hänen pinnallisiin tempauksiinsa. Siten, Hazard sanoo, Jungnerin profiili on hyvin feminiininen ja yllättävää on vain se, etteivät nämä feminiinisyyden kukinnot tuhoa Mikael Jungnerin uskottavuutta. Eivät ainakaan siinä määrin kuin naisjohtajan kohdalla olisi käynyt.

    Jungner takertuu f-sanaan kuin hukkuva oljenkorteen.

    Jungner:

    Tavallaan sä nostat feminismin joka on hirveän eteenpäin menevä, maailmaa muuttava…

    Hazard:

    En mä nostanut mitään, mä puhuin feminiinisistä…

    Jungner:

    Kyllä sä nostit!

    Hazard:

    Feminii…

    Jungner:

    Saanko mä puhua?

    Ja tietenkin Jungner saa:

    … Niin se, että sä tavallaan nostit sen tukemaan tätä sun ankeuttajaideologiaa.

    Ankeuttajat ovat tuttuja J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjan kirjoista. Ehkä olisi siis paikallaan alkaa nimittää Jungnerin laissez-faire-maailmankuvaa huispausideologiaksi?

    Pressiklubin toinen vakiovieras, Jouni Tervo, yrittää vuorostaan kritisoida Jungneria siitä, että tämä vaientaa kritiikin esittäjät ankeuttaja-argumentillaan. Jungnerista tämä puheenvuoro on briljantti:

    Toi mitä äsken sanoit, on ihan loistavaa kritiikkiä. Se missä mä käytän tätä ankeuttajateemaa, ei suinkaan ole sitä, että joku on eri mieltä – se on keskustelua. Minkä takia mä käytin sitä tässä, on että jos esittää jonkun mielipiteen, niin sen jälkeen mennään niihin motiiveihin, että miksi sä olet tota mieltä. Silloin tavallaan kokonaan jää se keskustelu siitä mielipiteestä käymättä. Mennään suoraan niihin motiiveihin ja maailma nähdään pelinä.

    Toki Jungner pidättää itsellään oikeuden päättää, milloin palautteen antaja on reipas Rohkelikko eikä vain tylsän analyyttinen Luihuinen. Ennen kaikkea hän pitää visusti huolen, ettei itse käräytä itseään toisten motiivien epäilemisestä.

    * * *

    Samaisessa Pressiklubissa Jungner esittää työväenjohtajalle vaarallisen väitteen, jonka mukaan maailma on liian kaoottinen paikka rationaaliselle pohdiskelulle. Siksi ihmisten on tehtävä päätökset tunteen varassa, intuitiivisesti. Jungnerin ja ihmiskunnan onneksi tunnepäätökset ovat – Kaitselmuksenko ansiosta? – kategorisesti oikeita ja koituvat kaikkien hyväksi.

    Kaarina Hazardille spontaanit tunnereaktiot eivät riitä yhteiskunnan rakennuspuiksi; ne jättävät vain reagoinnin mahdollisuuden. Niinpä hän ihmetteleekin, onko valistuneen, ajattelevan kansalaisen kuva kokonaan hylätty vanhanaikaisena ja hitaana.

    Jungner miettii hetken, katsoo Hazardiin, nyökkää laupiaasti hänen suuntaansa. Käydään seuraava dialogi:

    Jungner:

    Nyt tää menee tosi hyväksi… Tämä on mun mielestä hyvää keskustelua. Toi on hyvää kritiikkiä.

    Hazard:

    Mä en kaipaa sun arviota tän keskustelun tasosta!

    Jungner:

    Ei, en puhunut sulle, puhuin sadoilletuhansille suomalaisille. Älä ole niin itsekäs.

    Uuden johtajuuden lupsakka airut on puhunut.

    * * *

    Entä SDP? Olisiko huispauksen maailmanmestarista pelastamaan patakonservatiivinen luddiittipuolue? Uusimpien mielipidetutkimusten mukaan Mikael Jungneria pidetään jo nyt, ilman mitään asemaa puolueessa, Jutta Urpilaista parempana demarijohtajana.

    Siis miestä, joka sanoo valtakunnallisessa televisiolähetyksessä, ettei ydinvoimala- tai NATO-päätöksillä ole mitään väliä, sillä ne ovat vain mielipiteitä eivätkä ”kerro mitään” päättäjistään.

    Miestä, joka ilmoittaa, että hänen poliittinen vakaumuksensa on ”kaikki on mahdollista”.

    Jep-jep. You’re a wizard, Harry.

  • Työväenliike kutistui valkopesussa

    Jutta Urpilainen. Kuva: SDP

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on kutistunut käsittämättömän pieneksi. Tällä hetkellä sillä on vain yksi kansanedustaja, mikä on entiselle valtionhoitajapuolueelle mahdoton tilanne.

    Toki eduskunnassa istuu koko joukko ydinvoimaa kannattavia ulkomaalaisvastaisia miehiä ja naisia, joista useiden nimet löytyvät SDP:n jäsenrekisteristä. Minkään sortin sosialisteja nämä Kokoomuksen ay-siiven kellokkaat eivät ole olleet vuosikausiin.

    Mediakin on pannut merkille aatteellisten demareiden kadon, joka ei jätä toimittajaressukoille muuta kuin vaatteelliset demarit. ()

    Iltalehden lystikkäästi nimetty ”Stailaaja” teki telkkaria katsellessaan vallankumouksellisen havainnon, että eksoottisissa kaukomaissa kaikenlaisten sutturoiden kanssa koko ajan matkusteleva Kimmo Kiljunen käyttää hassunkurisia vaatteita. Siinäpä mainio jutunaihe!

    * * *

    Totta puhuen yhden poliittisen liikkeen syöksykierre ei oikeasti ole minkään puolueen etu. SDP:n romahdus vaikuttaa yleiseen politiikan arvonantoon. Siksi sekä vasemmiston että oikeiston kannalta mitä toivottavinta, että Hakaniemessä oltaisiin jo kokoamassa suurta lähetystöä, joka marssisi Suomen tämän hetken vähiten äärioikeistolaisen presidenttikandidaatin pakeille ja pyytäisi hänet myös demareiden ehdokkaaksi.

    Ehkä Pitkänsillan ylittänyt lähetystö voisi muutenkin olla se viimeinen puuttuva tekijä, jota tarvitaan, jotta Sauli Niinistö suostuisi lähtemään ehdolle. Suomen kansalle hänen valintansa olisi kuin Pyhän Kolminaisuuden voitto, yhden miehen värisuora: railakkaan vihreä kokoomusjohtaja, joka tunnetusti olisi myös työväen presidentti.

    Niinistö tosin joutuisi käymään ankarat väittelyt SDP:n jääräpäisen ydinvoimaklikin kanssa; he kun eivät hevillä hyväksy kokoomusjohtajan ekoanarkistisia aloitteita.

    * * *

    Muitakin jännittäviä asioita on puolen viikon otsikoissa ollut:

  • Hallitus: Puolitamme työttömyyden 250 000 vuodessa

    Mauri Pekkarisen kalvosimet. Kuva: Valtioneuvosto

    Suurpääoman puudeli Mauri Pekkarinen kertoi ”tsoukin”.

    HAH HAH!

    Tsoukit eroavat vitseistä siten, että ne eivät naurata, vaan lähinnä tuntuvat siltä kuin joku olisi juuri tuikannut äitinsä talon tuleen.

    Eräs taannoisista tsoukeista oli hallituksen päätös myrkyttää koko Pohjois-Eurooppa pysyvästi, jotta suomalainen metsäteollisuus saisi yhden voitollisen kvartaalin myymällä sähköä paperin sijaan.

    Myös talouselämässä ja jopa oppositiossa oli ilmeistä tyytyväisyyttä päätökseen – turvaahan ydinvoiman suunnaton ylituotanto kotimaiset työpaikat.

    Suomen seuraava pääministeri, maailman ainoa puoluejohtajaksi pyrkivä Epimenideen paradoksi Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattajilleen, että on jo jonkin aikaa kussut silmäänsanonut yhtä ja tehnyt toista. Tällaisena hän tulee olemaan vaalikampanjoinnin ennakkotapaus. Häntähän ei voi mainonnan eettisten sääntöjen perusteella markkinoida sen enempää kuin homeopaattista ihmelääkettä, joka väitetään parantavan syöpää.

    Vihreä eduskuntaryhmä poislukien keskustajohtajan selkärangattomuus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Korkeintaan pettymyksenä. Sen sijaan Kansallinen Kokoomus juhli avoimesti, sillä se pääsi jälleen pykälän verran lähemmäksi tavoitettaan: ihmisyyden hävittämistä pääomien tieltä. Jyrki Katainen jopa vilautti vaalivoitosta 2007 jatkuneen priapismin jäytämää ”kovaa terveistään” tahtoessaan onnitella Mauri Pekkarista sillä kauneimmalla tavalla, mikä kahden miehen välillä voi toteutua.

    Mutta muistetaan silti eräs asia: Mitään ei ole oikeasti vielä päätetty, saati rakennettu. Tsoukkivoimalat ovat vasta esiintyneet rahanahneiden yritysjohtajien märissä, kultaisissa unissa.

    Jospa kansanedustajat vaikkapa Suomen Keskustassa ja Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa pystyisivät kerrankin ylittämään henkisen suorituskykynsä ja tunnustamaan, ettei Suomen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ole ratkaisu maamme talouskasvun väliaikaiseksi nopeuttamiseksi. Uskaltaisivatko SDP:n ay-rahalla voidellut parlamentaarikot äänestää eduskunnassa yhtä rohkeasti kuin vappupuheissa uhoavat?

    Ei luulisi olevan vaikeaa, sillä – loppujen lopuksi – pyysihän Maurikin jo anteeksi. Ei toki petollisuuttaan tai tarvettaan päteä teollisuuspamppujen silmissä, mutta ainakin epäisänmaallisesti valittua fingelskankielistä sanaa.

  • Makkaranmuotoista politiikkaa

    Kyllä olisi tässä hotellissa kelvannut korruptoida kansanedustajia! Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston lehdistökuvat

    Helsingin Katajanokan design-hotellin kaavahanke kaatui valtuustossa. Kaupunginvaltuutetut olivat arvatenkin huolissaan, että valtakunnan paraatipaikalle ängetty ristinmuotoinen olisi kokenut saman kohtalon kuin Oulun yliopistollinen sairaala – parempi olla varmuuden vuoksi kokonaan rakentamatta. Sitä paitsi Helsingissä on jo design-Kela, minkä luulisi tyydyttävän laman runtelemia esteetikkoja sekä aistillisesti että sisällöllisesti.

    * * *

    Mutta mitäpä arkkitehtuurista, homojen hommaa sellainen.

    Heteromiehen – sitävastoin – tunnistaa siitä, että hän vihaa naisia eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

    Miesliike on vähän niin kuin suomalainen kateus. Tunnemme tapauksen: kun naapuri tekee saunaremontin, se ei saa perussuomalaista kilpailemaan hänen kanssaan ja investoimaan uusiin lauteisiin omissa märkätiloissaan, vaan toivomaan, että naapurin sauna palaisi.

    Aivan samalla tavalla miesasiamiehet ovat lähteneet siitä, että tärkeintä ei ole miehen vapauttaminen ahdistavasta mieskuvasta, vaan sota naisia vastaan. Viimeksi tätä alaluokilla opittua tyttöbakteerikammoa on hehkuttanut eräs lystikäs ukkeli peräti kahdessa julkaisussa.

    Mutta kenties mielenkiintoisinta tässä avauksessa ei ole sen kiimainen misogynia, vaan eräs taloustieteen paradigman haastava väite: työ onkin sitä tehokkaampaa, mitä enemmän siihen käytetään aikaa!

    Naiset eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan ovat valmiita jopa lakkoon voidakseen tehdä vast’edeskin kymmenen tunnin työt kahdeksassa.

    (Toki, SEL ry on vain hentoisesti naisvaltainen. Kaksilahkeisia on likimain 40 % jäsenistöstä. Sikäli tämän vitsin kärki meni kokonaan ohi.)

    * * *

    Maineikkain työaikaansa vähennellyt suomalaisnainen on Marja Tiura, joka päätti pienentää käyttämäänsä tuntimäärää valtakunnan hallitsemisessa. Vapautuneen aikansa hän on omistanut Arto Merisalon kanssa luomalleen käsitetaiteelle.

    Tiuran ja Merisalon tapaus lienee niitä harvoja, missä sponsoroinnin kohde kannustaa mesenaattiaan julkaisemaan taideteoksia sen sijaan, että käyttäisi saamiaan tukiaisia omaan tuotantoonsa. Valitettavasti kohutaiteilija Merisalon kokeelliset ääninauhat ovat vaarassa tuhoutua ylikehittyneen itsekritiikin alla.

    Kansanedustajaa tämä tilanne pännii niin kuin se pännisi ketä tahansa, joka on jäänyt kiinni jostakin epämääräisestä, joka ei ole mitenkään rehellistä toimintaa, muttei oikein poliisiasiakaan. Luottamus meni yhtä hyvin kuin se olisi mennyt miljoonakavalluksesta tai vakoilusta.

    Harminsa Tiura purki mediaan ja liikekumppaniinsa lyömällä pöytään naiskortin. Mikä oli virhe, koska ei planeetan suosituinta pirkanmaalaispoliitikkoa ole kivesten puuttumisen takia jahdattu, vaan vilpistelystä kiinnijäämisen. Mutta tämän Kaarina Hazard sanoo paremmin kuin kukaan muu, joten: voilà!

    * * *

    Ilman Marja Tiuraakin naisasia on taas hiukan horjahtanut palliltaan. Naisethan ovat tunnetusti kasvissyöjiä – oraanpurijoita ja viherpiipertäjiä – siinä, missä miehiset miehet sentään tavataan asettelemassa huuliaan rehellisen lenkkimakkaran ympärille. Kettutyttöjen epäonneksi heidän luomutuotettu superfoodinsa ei ainoastaan ole tosi huono estämään syöpää, se jopa aiheuttaa tuota tautia itseään. Siispä, naiset, hampparin käyrää popsimaan! Ajatelkaa terveyttänne.

    Siis jos vain lakko ei tyhjennä kaikkea makkaraa kaupasta.

    Miesten ruoassa ovat muodot kohdallaan.
    Kuvassa makkara. Tiedossa ei ole, verrattiinko juuri tätä herkkupalaa Marja Tiuraan.

    UPDATE (9.4.): ”Kiimainen misogynia” Googleen syötettynä antaa lystikkään tuloksen.

    ADWORDS FAIL