Kaasuputki

Avainsana: ruotsi

  • Mikä ei ole vanha, irlantilainen tai pub?

    Tämä näyttää nyt olevan kokonainen vitsaus. Old Irish Pub on tanskalainen konsepti, joka muotoiltiin ravintolaketjuksi vuonna 2013. Suomeen se rantautui kuusi vuotta myöhemmin.

    Tanskassa supersuosioon noussut The Old Irish Pub yhdistää tanskalaisen hyggeilyn irlantilaiseen rempseään ilmapiiriin.

    Old Irish Pub

    Kymmenen vuoden ikäinen tanskalainen sporttibaariketju on siis ”vanha”, ”irlantilainen” ja ”pub”.

    Mielenkiintoiseksi ketjun tekee sen valtava suosio ja täydellinen piittaamattomuus siitä, mikä on totta ja mikä silkkaa puppua. Tässä mielessä se muistuttaa Donald Trumpin kaltaisia totuusneutraaleja populisteja. Mitä tahansa voi sanoa mistä tahansa asiasta niin kauan kuin ei jää itse murehtimaan yksityiskohtia.

    Old Irish Pubin nimi ei liity baarin konseptiin, saati historiaan, ellei paria seinälle nostettua Jameson-pulloa pidä ”Irlantina”. Eikä tätä dissonanssia peitellä missään vaiheessa. Jokainen uusi Old Irish Pub lanseerataan näyttävästi. Niitä ei edes näön vuoksi vanhenneta. Ne ovat tuoreen maalin tuoksuisia vasta-avattuja klubeja.

    Voidakseen nauttia olostaan Vanhassa irlantilaisessa kapakassa on sisäistettävä aivan aluksi ajatus, etteivät sanat merkitse mitään. Sitten se on tavallinen baari.

    Ellei ole toimittaja. Toimittajalle sanat ovat kaikki ja aina totta.

    Perinteinen ruotsalainen brittipubi.

    Helsingin Uutisten vuorossa ollut työntekijä tiivisti haltioitunein sanankääntein uuden ruotsalaisen ketjuravintolan maihinnousun Helsinkiin. Samana vuonna 2013 Old Irish Pubin tavoin perustettu John Scott’s -ketju ilmoittaa olevansa perinteikäs brittiläinen public house. Jonka omistaa äitelänmakeista karkkisiidereistään tunnettu Kopparberg eikä todellakaan John Scott -niminen englantilainen herrasmies.

    Mutta väliäkö sillä, kuka kapakan omistaa, jos…

    Pubin konsepti on brittiläinen, sanoo ravintolatoimenjohtaja Janne Hinkkala.

    Helsingin Uutiset

    Ihanan perinteinen aivan uunituore brittiläinen pub huokuu englantilaisuutta anniskelemalla… ruotsalaisia oluita ja makeutusaineliemiä?

    Juomana meillä tulee olemaan oman panimon tuotteet eli Kopparbergin siiderit ja oluet, jotka tulevat osittain Zeunerts -panimolta.

    Helsingin Uutiset

    No mutta tunnelmahan on tärkein. Ehkä tässä kymmenen vuotta sitten keksityssä klassisen englantilaiskapakan konseptissa voi istua takkatulen loimotuksessa ja keskustella kylänväen kanssa vuodentulost…

    Ravintolaan on asennettu televisioita ja urheilua pääsee katsomaan.

    – Meillä näkyy Englannin Valioliigaa, formuloita ja tietysti jääkiekkoa, kun Suomessa ollaan.

    Helsingin Uutiset

    Helsinkiin avataan ruotsalainen lätkä- ja formulabaari, jossa anniskellaan ruotsalaista kaljaa ja siideriä. Mutta toki, ”perinteiset brittipubit tekevät paluuta Suomeen”.

  • Se pieni ero

    Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia ja pääpiirteissään maat ovat täsmälleen samanlaiset, mutta viimeiset pari vuosisataa erilläänoloa on tuonut pienet eronsa. Siitä hetkestä, kun sijaishallitsija, ranskalainen marsalkka Bernadotte laskeutui hevosensa selästä Oslossa ja otti vastaan norjalaisten uskollisuudenvalat, ei Ruotsi ole kokenut sodan kauhuja, vaan vaurastunut rauhassa.

    Pohjanlahden itäpuolella kehitys oli ensimmäiset sata vuotta lähes identtinen entisen emämaan kanssa. Etenkin 1860- ja 1870-luvuilla Suomen suuriruhtinaskunta otti melkoisia harppauksia modernisaatiossa. Maahan virtasi ulkomaisia sijoituksia ja edullinen idänkauppa suosi suomalaista teollisuutta. Uskonnonvapauslain kaltaisissa kysymyksissä tsaarille alamainen Itämaa meni jopa Ruotsin edelle.

    Silti suomalaisten ikuinen osa on ollut jakaa keskenään niukkuutta, siinä missä Ruotsin arki on jatkuvaa nissepolkkaa milloin joulukuusen, milloin juhannussalon ympäri. Syytkin ovat selvät: viimeistään itsenäistymisen jälkeen Suomessa valtiovalta on aina halunnut pitää julkisen talouden ja yksityisen kulutuksen mahdollisimman pienenä. Lakipykälät ovat pilkulleen samat kuin Ruotsissa, mutta tulkinta on täysin toisenlainen.

    Hyvä esimerkki on ”skandinaavinen muotoilu”, joka tarkoittaa useimmille samaa. Se on äärimmilleen pelkistettyä ja selkeäpiirteistä designia, jossa on vahva painotus käytettävyydellä. Harvempi ajattelee, että Suomessa pelkistys on kroonisen pääomavajeen, heikon ostovoiman ja uskonnollisesti motivoituneen kulutuskritiikin vuoksi ainoa mahdollinen vaihtoehto, kun taas Ruotsissa kyseessä on pullean keski- ja yläluokan kannalta pelkkä makuasia, estetiikka, kevytmielinen valinta vaihtoehtojen loputtomasta runsaudesta.

    Eräs kaunopuheisimmista tavoista osoittaa Suomen ja Ruotsin identtisten järjestelmien eriseuraisuus on tutkia joulukuun alun kalenteria. Kumpikin maa ja kansa järjestää viikon sisällä suuren banketin. Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa seuraa Ruotsin kuninkaan isännöimä Nobel-illallinen. Vuonna 2013 toista näistä tapahtumista ei järjestetty kasarikaakelilla verhoillussa uimahallimiljöössä.

    Ja sitten on tämä prinsessavauvajuttu.

    Voisiko tasavaltalainen jouluvideo näyttää koskaan yhtä hellyttävältä?

    Julhälsning från Haga from Kungahuset on Vimeo.

  • Déjà vu

    Kaasuputki-blogi onnittelee 36-vuotiasta kulttuuriministeriä.

    Hyvää Lucian päivää kaikille! Obskuurit skandinaaviperinteemme ovat taas saaneet jatkoa. Lucia-neito on valittu jokaisessa koulussa, muutamilla työpaikoilla ja ainakin kahdessa valtiossa: ruotsalaisten Lucia on 23-vuotias Amanda Carlshamre, Suomessa puolestaan kynttiläkruunua käyttelee 18-kesäinen Julia Hanhikoski.

    Legendan mukaan Lucia oli nuori roomalaissukuinen nainen, joka kääntyi kristinuskoon ja antoi neitsytlupauksen. Asiasta seurasi monenlaista hakausta etenkin sulhaskandidaatin taholta, mikä lopulta johti oikeudenkäyntiin ja innovatiiviseen marttyyrikuolemaan.

    Lucian ympärille rakennettiin rovio, ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa.

    (Wikipedia)

    Valitettavasti Gävlen olkipukkia ei ollut täytetty samalla materiaalilla kuin Lucia-neitoa: pukkiparka tapettiin viime yönä. Viimeisiksi sanoikseen viaton eläinparka – todellinen syntipukki – twiittasi tämän:

    Sista timmen är slagen! Jag är ledsen att behöva lämna er nu.Tack mina vänner för i år! Jag önskar er alla en God jul och ett gott nytt år!

    Aftonbladet kysyi tihutyöstä suivaantuneiden ruotsalaisjulkkisten kommentteja. Toimittaja-kirjailija Täppas Fogelberg jäi pohtimaan asiaa siltä kantilta, että pukin on itse asiassa tarkoituskin palaa. Se on Gävlelle kekseliäs mainostemppu, ”markkinoijan märkä uni”. Ehkä pyromaani on lähempänä kuin arvataankaan:

    Jag har ingen aning om vem som tuttat på, men jag skulle inte bli förvånad om någon från köpmannaföreningen har ett finger med i spelet.

    Oli miten oli, Kaasuputki-blogi ei hyväksy olkipukin tuhoamista ja toivoo, että syylliset saatetaan edesvastuuseen.

  • Prinsessapäiväkirjat 19.9.2011

    Sarjassa seurataan Ruotsin
    kruununprinsessa Victorian ja
    prinssi Danielin vierailua
    Turussa 19.–20.9.2011

    Sataa. Koskaan ei saisi aloittaa kappaletta suomen kuluneimmalla yksisanaisella virkkeellä, mutta kun se on totta. Kaikessa harmaudessaan. Turku on kolea, tihkuinen ja hiukan tyly.

    Turun kaupungintalolla avuliaat viranhaltijat antavat barettipäiselle blogistillemme lehdistöpakkauksen. On jotenkin hienoa nähdä sana ”KAASUPUTKI” tulostettuna ja laminoituna. Kulttuuripääkaupunki-kangaskassissa on myös sadetakki, mikrokuituliina, kartta, ohjelma ja – ah, kyllä – lounastiketit.

    Helkama Hurmuri etsiytyy takaisin vahvojen reisien väliin. Aito, peittelemättömän innostunut rojalismi siivittää pohkeita, kun toimittajaa lennätetään kohti Tre Kronor -prikiä.

    Kansanjoukot täyttävät rantaa. Tiedetään jo, että prinsessa, prinssi ja koko entourage ovat juksanneet: he ovat saapuneet Turkuun aamulla lentoteitse ja seilanneet kaksimastoisellaan vain viimeisen etapin.

    MUTTA MITÄ VÄLIÄ?!

    Victoria nousee maihin ja vaikuttaa iloiselta. Daniel myhäilee. Lapsikuoro kajauttaa ilmoille Muumi-laulun, joka kestää tuhat säkeistöä ja jonka aikana kruununprinsessa joutuu olemaan koko ajan tolkuttoman iloinen. Ehkä hän jossain sisimmässään onkin, kuoron lapset ovat joka tapauksessa megasympaattisia ja osaavat jossain määrin jopa laulaakin.

    Kohta prinsessa kääntyy kohti Forum Marinumia. Hän taluttaa jotakuta Suloisen Lapsukaisen™ rooliin varattua viatonta pilttiä. Kamerat laulavat. Pääkallonpaikalla lehdistö ohjataan karsinaansa, jossa jo Rita Tainola odottaa tuiman näköisenä. Tältäkö lampaasta tuntuu osuusteurastamon portilla?

    Ohjelma on muuten yksinkertainen. Prinsessa ja prinssi pönöttävät, kun heille luovutetaan jokseenkin iljettävän näköinen hyljepatsas ja Itämeren suojelulle omistettu muistolaatta. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell ja Forum Marinumin johtaja Jaakko Tikka esittävät hiukan onnahtelevalla tvångsvenskalla puheenvuorot.

    Rita Tainola kommentoi taukoamatta. Kaikki on jotenkin turhaa ja väärin. Valokuvaajat ovat tuskissaan, kun tuon tuostakin jokin sanoinkuvaamaton olento – duunari! – peittää näköyhteyden prinsessan raskausmahaan. Pahansisuinen sanonta, jonka mukaan 98 % toimittajista pilaa kaikkien maineen, alkaa selvästi saada lihaa luidensa ympärille.

    Ja niin ohjelma on paketissa. Itämerta on jälleen suojeltu kaksin käsin. Ihastuttava Victoria ja ikuisessa hyväntuulisuudessaan hymyilevä Daniel taputtavat itselleen ja yleisölleen. Iloisesti he vilkuttavat kansakunnalle ja poistuvat studiolta. Vain happamasti jupisevat, kyyniset valokuvaajat, toimittajat ja Rita Tainola jäävät pohtimaan, mihin tästä lähtisi seuraavaksi vaikkapa häppää ottamaan.

    Prinsessavierailun jälkeen on vielä hetki aikaa vierailla Turun toisen suuren julkkiksen luona. Myllysilta on paikallaan niin kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Kylläpä nyt turkulaisia hemmotellaan!

     

  • Lemmenleikkejä viihdetaivaalla

    Parisuhteet ovat kimuranteinta toimintaa ihmisten kesken. Joillakin niitä on liikaa, joillakin ei yhtään. Joidenkin suhteita oikein lainsäädäntöteitse rajoitetaan.

    Lisääntymisikäiset kädelliset tapaavat toisiaan koulussa, netissä, Tallinnan risteilyllä ja salaa. Jokaiselle pitäisi olla jotakin. Vastaleivottu Nuorisobarometri [pdf] osoittaa, ettei pelkkä kohtaaminen silti riitä.

    Esimerkiksi rauhaa rakastaville suomalaismiehille voi olla kova isku huomata, että sivarit eivät sytytä ketään.

    Eivät edes homoja:

    Nuorisobarometrin haastattelussa itsensä homoseksuaaliksi määrittelevät miehet ovat kaikki joko suorittaneet armeijan tai menossa armeijaan. Varusmiespalveluksen jo suorittaneiden homoseksuaalien kokemukset palveluksestaan ovat keskimääräistä myönteisempiä, ja peräti yli puolet heistä oli armeijassa 12 kuukautta.

    Rakkauden puutteessa tai sen ylitarjonnassa kärvistelevien tavallisten kansalaisten elämää onneksi elähdyttää tieto siitä, että lemmenhuolet ovat siivittäneet myös julkkisten kärsimyksiä. Viime aikoina tästä on kantautunut kaiken kansan nähtäville myös koskettavia kertomuksia ihmeellisten elämäntarinoiden välittämänä.

    Suomen kovia kokenut kansa muistaa vielä aivokalvot vereslihalla, miten Johanna Tukiaisen avioliitto Arto Länsmanin kanssa kariutui, kun ylkä ei koskaan tullutkaan pois Lapista. Mutta kuinka ollakaan, tarina sai käänteensä raskaustestin hahmossa. Positiivinen uutinen sykähdytti kaikkia MTV3:n viihdesivujen lukijoita taatusti yhtä paljon kuin Tukiaista itseäänkin.

    Syntymän ihmettä odotteleva Johanna Tukiainen ei kauan ehtinyt hehkua tulevan äitiytensä onnea, kun jo arveltu isäkin uskalsi käydä polvilleen ja paukauttaa kysymyksen. Lasi-igluvuoroaan kiihkeästi odotteleva Johanna Tukiainen muuttunee siis tuotapikaa rouva Länsmaniksi.

    Ja täsmälleen samaan aikaan täsmälleen päinvastaisessa ilmansuunnassa kaikki meni pieleen.

    Aluksi platonista rakkauttaan ghanalaisneitoonsa vannonut kyläkauppias Vesa Keskinen sai naimakauppaa koskevan tekstiviestin Tex Willerinsä alle ja havahtui: kohta hän saisi pidellä kaunotarta kädestä vallan Suurkirkossa vihittynä aviomiehenä. Mutta Amor oli kai käynyt Imperiumin taistelukoulun, sillä nuoli harhautui reitiltään: morsiamesta ei ole viikkoon kuulunut mitään.

    Jotta loukkausta vielä täydennettäisiin haaverilla, aivan viimeksi Vesa Keskinen kaatui omalla pihallaan menettäen toistaiseksi kykynsä liikkua Carl Danhammerin kanssa pitkin Länsi-Afrikkaa vaimonhaussa.

    Onneksi sentään läntisissä monarkioissa lempi leiskuu vielä ilman haulikkohäitä tai mykkäkouluja. Vastikään Suomessa vierailleet kruununprinsessa Victoria ja Länsi-Götanmaan herttua, prinssi Daniel, saivat sydämet läpättämään jopa kyynisen vasemmistorojalistin rinnassa.

    Prinsessa Victorian isä, Kaarle XVI Kustaa, on omalla toiminnallaan halunnut osoittaa nuorisolle, että rakkaus ei katso ikää tai lukumäärää. Jos kohta se saattaa katsoa kuppikokoa. Ruotsin historian voitokkain armeija, Army of Lovers, luovutti kuninkaalle yhden jäsenistään leikkitoveriksi. Tunnetusti kaikkiruokaisen yhtyeen alkuperäisestä kolmikosta Kalle-Kustaalle oli eniten mieleen La Camilla, jota ei pidä sekoittaman toiseen Camillaan Pohjanmeren tuolla puolen.

    Nääs mitä ruotsalaiset edellä, sitä britit aina heti kintereillä. Mainittujen, omien Camilla-sotkujensa kanssa aikoinaan painiskelleen prinssi Charlesin mukana Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg-suvulle siirtyvä Yhdistyneen Kuningaskunnan primogenituurinen valtikka on pian turvattu, jahka Charlesin poika, prinssi William, nai tyttöystävänsä Kate Middletonin.

    Mistä päästäänkin takaisin suomalaisen porvarisäädyn rakkaushuoliin. Onhan Kate yrittäjäperheestä. Ja arvatenkin sukua tuurilaiselle epäonnensoturille. Hänen nimensä on suomennettuna Katja Keskinen.

    Kyllä ne hääkellot vielä Töysässäkin kumajavat!

  • Viekää tuhkatkin uurnasta

    Ruotsissa oli vaalit, joista kaiken oleellisen kertoo Arto Huovinen Kansan Uutisten artikkelissaan. Lisäksi megafoni.org tarjoaa Janne Hernesniemeltä analyysintapaistakin.

    Tiivistellen: Vähemmän kiihkeä oikeisto voitti, vaikka ei saanutkaan enemmistöä eduskuntaan. Vasemmisto hävisi ja etenkin sosiaalidemokraatit ottivat turpiin. Häviäjäblokin sisällä vihreät saivat äänivyöryn. Blokkien ulkopuolella ruskeita ihmisiä vastustava ryhmä imaisi komean 5,7 prosentin siivun kaikista äänistä.

    Ruotsista tuli siis Suomi.

    Koska vaalien voittajakoalitio on äärettömän tylsä – periaatteessa ruotsinkielinen versio uuniperunasta – ja häviäjät nyt vain ovat luonnostaan seksittömiä, kiinnitettäköön huomio 20-henkiseen arjalaistiimiin, joka kiilasi uutena tulokkaana valtiopäiville.

    En återgång till den assimileringspolitik som gällde fram till mitten av 1970-talet och som innebär att det är invandrarna som skall anpassa sig till det svenska samhället och inte tvärtom.

    Tätä lupaavat Ruotsidemokraatit, Sverigedemokraterna. Puolue, jonka vankka tukialue on Skoonessa ja jonka aktiivit ovat usein suomalaisia – ja joka siis voitti Ruotsin vaalit ohjelmallaan, jossa vaaditaan maahanmuuton hillitsemistä ja maassa asuvan väestön pakkoruotsalaistamista.

    Ei enää verorahoja suomalaiseläkeläisten omankielisiin palveluihin! Mamma, du måste bara lära sig svenska, nu.

    Kenties suomalaisten kansallinen itseinho ratkaisi länsinaapurin vaalit.

    Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että SD:n ohjelma ei ole aivan näin yksiulotteinen. Maan kaikki ongelmat ratkaistaan pakkoruotsin lisäksi rekisteröimällä pedofiilit, laittamalla enemmän ihmisiä vankilaan ja – niin, korottamalla eläkkeitä. Sitten kaikkien kelpaa!

    Voittajaporukka on hyvin mielenkiintoinen. Media onkin poiminut esiin muutamia asioita:

    • Eduskuntaan valittiin yksin Ruotsidemokraattien listoilta kolme maahanmuuttajataustaista, kuten sanonta kuuluu: suomalaisista vanhemmista siinneet Richard Jomshof ja Erik Almqvist ynnä ”torniolaistaustainen” Lars Isovaara. | Monia uusia ruotsinsuomalaisia nousee valtiopäiville (Sisuradio)
    • Kansanedustaja Kenth Ekeroth aikoo käyttää vasta hankkimaansa valtaa karkottaakseen kaikki islaminuskoiset pois Ruotsista. Siis koska islam on uusi natsikommunismi. | Nu kräver de makten (Aftonbladet)
    • Toki vaaleissa valittiin paljon muutakin kuin 349 kansanedustajaa. Pehmeäposkiset oikeistopopulistit joutuvat häpeämään pastellivärisiä samettihousujaan ensimmäisen aidon VALTUUSTONATSIN edessä. Sieg Heil! Onneksi perinteinen natsius ei ole uutta, pahaa natsismia niin kuin islam. | Kansallissosialistit saivat ensimmäisen kunnanvaltuutettunsa Ruotsissa (Helsingin Sanomat)

    Vaikka… Niin, no, loppujen lopuksi mitään mullistavaa maan tavoissa ei ole povattu tapahtuvaksi. Intomieliset ihmiset marssivat komeasti rasismia vastaan – mutta vasta hävittyjen vaalien jälkeen – ja herra von Arnold Antonin otsakaiverruskin kadonnee tästä maailmasta jälkiä jättämättä.

    * * *

    Sillä välin Suomessa: Auton kattoon ilmestyi lommo Rovaniemellä (Lapin Kansa)

  • Letkajenkka olisi voittanut

    Ruotsalaiset eivät ole oikein tottuneet olemaan huonoja popissa. Kuva: Aftonbladet

    Ruotsissa on maansuru penkin alle menneiden Eurovision laulukilpailujen takia. Suomalaisiahan länsinaapurin nielemä karvas kalkki ei niin paljon harmita – viisuissa jos missä kansallinen ylpeys kukoistaa ja tärkeintä on Ruotsin häviö. Eikä lajillakaan ole niin väliä.

    Lisäksi ruotsalaisten murhe on kuin kylmägeeliä ugrien jomottavaan itsetuntoon. Vastahan toissapäivänä Suomen kiljuva jalopeura joutui antautumaan samassa tilanteessa.

    Totuuden nimissä pitäisi silti muistaa, ettei Suomen viisumenestys ole ollut koskaan kummoinen. Siksi Yleisradion tapaamien asianharrastajien kommentit kaipaisivat ns. reality checkin:

    – Sen on oikeastaan unohtanut, miltä se tuntuu, kun Suomi ei pärjää viisuissa. Nyt se sitten konkretisoitui, kuvaili tuntojaan Martti Heikkinen.

    Lordi on ainoa koskaan voittanut suomalaisartisti Euroviisujen historiassa. Yhtään kakkos- tai kolmossijaa ei ole koskaan tullut. Suomen ”menestyminen”, so. pääseminen nykymuotoisten Euroviisujen finaaliin asti, on ollut tuttu näky Lordin jälkeen vain kolme kertaa. Varsinaisesti sitä ei vielä voi nimittää riemuvoitoksi.

    Mutta ei tappiota ilman russofobista salaliittoteoriaa:

    Heikkisen mieleen tuli ensimmäisenä, että Itä-Euroopan maat äänestivät toisiaan ja tämän takia Suomi ei selvinnyt finaaliin.

    Euroviisujen äänestysjärjestelmää on muutettu täksi vuodeksi siten, että yleisöäänien osuus on puolet ja toisen puolen muodostavat kansallisten ammattilaisraatien antamat äänet. Radio Suomen viisukommentaattori Jorma Hietamäki pohti kisan ratkettua, onko äänestyssysteemi edelleenkään oikeudenmukainen.

    – En usko, että on sellaista Valko-Venäjän raatia, joka ei antaisi Venäjälle pisteitä. Raatien jäsenet kuitenkin pitävät sen oman piirinsä musiikista. Tämä ei ole kuitenkaan moite. Tämä on pelkää viihdettä ja musiikkia ja kyse ei ole urheilusuorituksesta, jossa sadan metrin juoksun voittaa se, joka juoksee nopeimmin.

    Joillekin ihmisille Eurovision laulukilpailu on tuhahteluiden aihe. Muusikot ilman muuta tuomitsevat koko kisan, koska heidän rock-purisminsa ei salli mitään muuta kuin tiluttavan kitarasankaruuden. Mutta aivan oma joukkonsa ovat ne lukemattomat ihmiset, jotka näkevät huomattavan paljon vaivaa ilmoittaakseen, että viisut ovat ”joutava” tapahtuma.

    Mielenkiintoista joutavuutta se, joka niin paljon tunteita herättää.

    Mikä Euroviisuissa sitten on niin erinomaista? Yksinkertaisesti niiden tolkuttomuus. Eurovision laulukilpailu on maailmanhistorian ainoa hanke, jossa kiihkomielinen nationalismi kanavoidaan kolmen minuutin mittaisiksi, kansainväliselle homoyleisölle suunnatuiksi kimalluspurskeiksi.

    Ympäri Euraasiaa yrmyt levy-yhtiöpomot, Neuvostoliitossa oppinsa saaneet kulttuuriministerit ja vasta äsken verisistä sisällissodista selvinneet pikkudiktaattorit valjastavat kaikki maittensa voimavarat tuottaakseen televisioon teoksen, jossa koko kansakunnan keikistelevin komeljanttari huokailee käsittämättömiä interjektioita ysäridancen tahdissa – pukeutuneena pelkkiin kultapaljettistringeihin.

    Juuri näin pitäisi aina kaiken kansallismielisyyden ja patriotismin ilmetä!

    Torstaina 27.5. oli Euroviisujen toinen semifinaali. Tässä otteita Kaasuputken Facebook-sivulla olleesta liveseurannasta:

    Liettua – InCulto

    • Liettua & ruutuhousu-galore.
    • Tämän kappaleen taustalla ovat Suurlähettiläät ja Sami Saari.

    Armenia – Eva Rivas

    • BOSAT.
    • Hyvin oli kameramies zoomannut Eva Rivasin/Rivaksen laulusuoritukseen.

    Israel – Harel Skaat

    • Ovatko PALESTIINALAISTERRORISTIT kivittäneet Israelin laulajan ikkunat?
    • Uoo-vooouu-uooo-oooouuvoooouu…

    Tanska – Chanée & N’evergreen

    • Bogart Co.!
    • Kuka muistaa vuoden 1989? Nämä ovat sieltä.

    Sveitsi – Michael von der Heide

    • BALALAIKKASOOLO!
    • Sveitsi ei ikinä saa anteeksi Celine Dionia, mutta kyllä tää ”golden shower” -biisi AIKA PALJON auttaa.

    Ruotsi – Anna Bergendahl

    • Ruotsi luottaa tänä vuonna Jasminen blondiversioon.
    • Mitä hittoa? Kitara katosi, mutta SE SOI EDELLEEN?

    Azerbaidzan – Safura

    • Portaissa oli valot, jotka syttyivät, kun niille astuu. Tästä onkin ollut aikaa, kun viimeksi on nähty sellaista.

    Ukraina – Alyosha

    • Ukrainan larppaajatyttö ottaa kantaa.

    Alankomaat – Sieneke

    • Vader Abraham! Smurffit!
    • Shalalii, shalalaa!

    Romania – Paula Seling & Ovi

    • Soittakaa tää biisi joskus Comeetassa, jooko?
    • Romania, laulajatar-pianistinne äänestä ja ruumiinmuodoista 12 x 12 points!

    Slovenia – Ansambel Žlindra & Kalamari

    • Folkkia ja sporttia.
    • Hitto, miten MIKÄÄN voi näyttää yhtä paljon siltä kuin ala-asteen opettajat olisivat tehneet ”rokki-shown” kaikkien kuudesluokkalaisten myötähäpeäksi?

    Irlanti – Niamh Kavanagh

    • Irlanti luottaa siihen, että kun kyllin monta vuosituhatta vetää tätä samaa balladia huilusooloineen, kahdeksas viisuvoitto on väistämätön.
    • Titanic epäilemättä upposi vain saadakseen irlantilaisballadit loppumaan.

    Bulgaria – Miro

    • Perhana, täähän on Via Dolorosa.
    • Sehän sujui kuin rasvattu kerubi.

    Kypros – Jon Lilygreen & The Islanders

    • Kyproksenwalesilaiset, tuo liian vähän sorrettu minoriteetti.
    • ”Mä vähän rämpytän kitaraa ja laulan sun esipuberteettisen tyttäresi kyyneliin.”

    Kroatia – Feminnem

    • Kroatian joukkue jätti sitten Mirandan kotiin.
    • Kello on liian paljon pelkille balladeille, ihmiset!

    Georgia – Sopho Nizharadze

    • Georgian vahvaa kansallistunnetta edustaa norjalainen jollotus.
    • Jolloti-jolloti.

    Turkki – maNga

    • ”Emoturkkilaisia!” huudahtaa studioyleisö sohvalta, tyrmistyneenä.
    • Rokki saavutti viimeinkin Turkin. Ja siellä siirryttiin suoraan pomppuheviin.

    Jatkoon eli finaaliin etenivät nämä maat: Georgia, Ukraina, Turkki, Israel, Irlanti, Kypros, Azerbaidzan, Romania, Armenia ja Tanska.

    UPDATE (10.04): Ruotsalaisten maansuru on saanut raivokkaita muotoja. Melodifestivalenin johtaja Christer Björkmania ollaan savustamassa pois palliltaan ja viisufinaalin boikotti on ainakin Aftonbladetin lukijoiden mielestä välttämätöntä.

    Aftonbladetin lukijat eivät tällaista menoa sulata!

  • Mannerheim ja seurustelu

    Mannerheim

    Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

    ”

    Suomen valkoisen ruusun ritarikunta oli perustettu vähää ennen hänen matkaansa (v. 1919, Tukholmaan), ja oli enemmän kuin luonnollista, että hän jo asiantuntijana otti kiinteästi osaa merkin sommitteluun. Apuna hänellä oli hyvä ammattimies: ystävä ja ent. adjutantti Akseli Gallen-Kallela. Suurristin ketju, joka voidaan antaa erikoisena kunnianosoituksena – esimerkiksi juuri ulkomaiden valtionpäämiehille – sommiteltiin Valtionhoitajan nimenomaisen käskyn mukaan yhdeksästä vaakunatieteellisestä ruususta, jotka vertauskuvallisesti esittivät Suomen yhdeksää historiallista maakuntaa. Tämä muistutus Suomen alueen kokonaisuudesta ja loukkaamattomuudesta ripustettiin kohteliaasti Ruotsin kuninkaan kaulaan.

    Tukholman kommunistit tietenkin järjestivät Valtionhoitajalle tervetuliaisiksi vihellyskonsertin, mutta sehän ei merkinnyt mitään.

    Kreivi Adam Lewenhaupt, jonka hovivirkana oli ulkomaiden edustajien esittely, rupesi antamaan käyttäytymisneuvoja Valtionhoitajalle, joka hetken kuunneltuaan virkahti:

    – Kreivin ei tarvitse vaivautua. Olen seurustellut suuremmissakin hoveissa.”

    (Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

  • Tämän takia kukaan ei nukkunut viime yönä

    Kaasuputki-blogin iloinen tietokilpailu sisältää tällä kertaa vain yhden kysymyksen, mutta se on sitten sitäkin kimurantimpi.

    Mikä on tämä maa?

    10 pistettä Sen väkiluku on noin viisi miljoonaa.
    9 Sen pääkaupungissa asuu joka kymmenes maan asukas, siis suunnilleen puoli miljoonaa ihmistä.
    8 Maan länsinaapurissa asuu noin kymmenmiljoonainen kansa, joka on tunnettu pitkistä blondeistaan.
    7 Maa on länsinaapurinsa tavoin Euroopan unionin jäsen.
    6 Maan valuutta on euro. EU-jäsenyydestä huolimatta länsinaapurin valuutta on kruunu.
    5 Maalla on syvä, historiallinen Venäjä-trauma.
    4 Sen läntinen naapurimaa pelaa aina suurten joukossa jalkapallossa ja jääkiekossa, maa itse menestyy vain harvakseltaan jääkiekossa.
    3 Maan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa jääkiekon maailmanmestaruus johti valtaviin kansanjuhliin.
    2 Maa on tunnettu raskaasta teollisuudestaan ja raskaasta alkoholinkäytöstään.
    1 Tämä maa voitti Ruotsin Vancouverin talviolympialaisten jääkiekon puolivälierissä.

    Muita linkkejä päivän olympialätkäuutisiin:

  • Mannerheim ja Lucullus

    Mannerheim

    Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

    ”

    Ruotsin perintöprinssi Gustaf Adolf, joka myöhemmin surullisella tavalla kuoli Kastrupin lento-onnettomuudessa, kävi vuonna 1943 tuomassa Marskille Ruotsin Miekkaritariston suurristin. Herroille oli varmaankin hauska juttutunti, sillä prinssi oli intohimoinen ratsastaja. Prinssistä näyttää kaikille muillekin jääneen perin miellyttävä muisto.

    Kerrotaan, että Marski oli huolissaan prinssille tarjottavasta päivällisestä: mahtuisiko kaikki käydä niin kuin hänen oma arvonsa ja vieraan arvo vaati? Eversti Bruncrona oli sanonut huolehtivansa, ja kaikki oli sujunut aivan parhaan jälkeen, ruoat ja juomat ja tarjoilu olivat olleet juuri niin kuin piti. Marski oli ollut erinomaisen tyytyväinen ja kysynyt Bruncronalta, kuinka kaikki saattoikin onnistua niin mainiosti, mihin eversti oli vastannut, että sotamies Sejase oli valvonut koko ruljanssin ja johtanut sitä kulissien takaa. Marski oli käskenyt sotamies Senjasen luokseen, kiittänyt häntä ja korottanut seuraavassa päiväkäskyssä vänrikiksi.

    Oikea teko, sillä Luculluskin, joka oli historian parhaita sotapäälliköitä, piti onnistuneita päivällisiä vaikeampana asiana kuin taistelukentällä saavutettua voittoa.”

    (Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)