Avainsana: pääministeri

  • Meitä hallitaan

    Toisinaan syntyy keskustelua siitä, kuinka meitä tulisi hallita. Suomessa mielipiteet polarisoituvat sen mukaan, kannattaako ylimmän vallan haltijaksi eduskuntaa vai presidenttiä.

    Parlamentaristien mukaan vahvoilla valtaoikeuksilla varustettu presidentti on uhka demokratialle, koska hänellä on kuusivuotinen vaalikausi ja koska hän ei vastaa teoistaan kellekään. Sillä ainahan meillä on jos.

    Jos vaikka presidentti päättää toimia eduskunnan tahdon vastaisesti? Jos presidentti tulee hulluksi? Jos presidentti ei ole kiva?

    Sinänsä demokratian ei pitäisi olla ongelmissaan presidentinkään kanssa, onhan hänet valittu suoralla kansanvaalilla. Kävellessään parlamentin yli presidentti siis tekee sen täsmälleen saman kansan puolesta, joka myös kansanedustajat valitsee. Ehkä valitus pitkästä vaalikaudesta tarkoittaa ennen kaikkea, että presidentti ei edusta kansankunnan tämänhetkistä mielipidettä?

    Vakavampi ongelma parlamentaristien mukaan on presidentin vastaamattomuus. Pääministeri sentään joutuu vastaamaan eduskunnalle, presidentti ei vastaa kuin Jumalalle ja itselleen. Tätä pidetään laajoissa kansalaispiireissä taantumuksellisena.

    Ja siinä tavoitetaan villakoiran ydin.

    Suomi jää jälkeen! Parlamentaristien keskeinen motiivi presidenttiongelmassa on häpeä. Asiassa on vahva G-lataus. G siis tarkoittaen Guggenheimia eli ”mitä ne ajattelevat meistä siellä ulkomailla”. Toimittajat vihjailevat, että Euroopan unionissa nauretaan, kun on katettava kaksi lautasta. VOIKO TÄTÄ IHMINEN KESTÄÄ? Niinpä Suomeen ajetaan pääministerivetoista järjestelmää hiukan samoilla perusteilla kuin Helsinkiin suunnitellaan Guggenheimin taidemuseota: sen ajatellaan vievän Suomea kohti tarkemmin määrittelemättömiä ”länsimaita”, nostavan Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

    Erityisesti parlamentarismin ja Guggenheim-museon toivotaan poistavan kulttuuristamme ummehtuneet 70-lukulaiset jäänteet – joita kukaan ei ole omin silmin nähnyt, mutta joista tuolla kymmenluvulla opiskelleet oikeisto- ja keskustaveteraanit ovat jokaiselle kuuntelijalle aina valmiita luennoimaan. Ei siis sattumaa, että vahvaa pääministeriä ja Guggenheimia lobbaavat erityisesti Vihreät De Gröna, joiden olemassaolo perustuu suomettumisen vastustamiseen.

    Vihreää presidenttikritiikkiä ei silti pidä tykkänään tuomita pelkäksi museoiduksi kekkoskauhuksi. Suomalainen järjestelmä on luotu Topeliuksen Välskärin kertomusten maailmaan – se olettaa eduskunnan koostuvan herroista, säätyläisistä, jotka kuppaavat talonpoikia ja joita vastaan kansalla on vain yksi liittolainen: kuningas.

    Idea on tuotu antiikin Roomasta, jossa ”tasavalta” oli ylhäissyntyisten patriisien hallussa ja jossa enemmistön halpasäätyiset plebeijit halusivat luoda tälle saneluvallalle vastapainon, kansantribuunin, jolla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin.

    Maassa, jossa julkinen valta takaa kaikille ilmaiset tai vähintään edulliset palvelut äitiyspakkauksesta aina korkeimpaan akateemiseen koulutukseen asti, tämä asenne on päätön. Eduskunta koostuu kaikesta pahasta puheesta huolimatta normikansasta: ilman omaa ahkeruutta vallankahvaan ei pääse rikkainkaan perintömiljonääri. Vaaditaan ansioita, joita ei mitata rahassa. Mainonta on aina kallista, mutta ei saavuttamattomissa. 10-vuotias Corolla on kalliimpi kuin läpimenoon riittävä kampanjabudjetti.

    Lisäksi on muistettava, että ääniä ei voi ostaa. Muutenhan Kokoomuksella olisi sataprosenttinen mandaatti myydä hellimänsä isänmaa Yhdysvaltain sotateollisuudelle.

    Siksipä, jos ja kun presidentin valtaa halutaan rajoittaa, se pitäisi perustella tarpeella vahvistaa kansalaisten luottamusta eduskuntaan. Tarpeella saada tylsämielinen kansa uskomaan, ettei sen omista riveistä koottu parlamentti tee vapaista talonpojista maaorjia. Että on itse asiassa hiukan nurinkurista äänestyttää samoilla kansalaisilla lainsäätäjä ja sen vartija.

    Eduskunta itse ei ole suoraan syyllinen alennustilaan. Se heijastelee kansan tahtoa. Parlamentarismin vahvin vastalause on 39-henkinen perussuomalaisryhmä, joka yksimielisesti kannattaa vahvaa presidenttiä, joka näyttäisi herroille – toisin sanoen heille itselleen – kaapin paikan.

    Jonkun pitäisi kertoa Perussuomalaisille kansanedustajille, ettei heitä ole äänestetty eduskuntaan vastustamaan omaa valtaansa.

  • Voldemortin paluu

    Aina ne lopulta tulevat pyytämään minua takaisin

    Matti Vanhanen tekee itsestään vaikeasti tavoiteltavaa. Hän päästää joulun alla julkisuuteen päättömiä lausuntoja siitä, että pääministeriys ei enää nappaa, kun pitäisi lääkärissä käydä ja matotkin lienee tampattava.

    Tätä seuraa tiedotustilaisuus, jossa Vanhanen toistaa toistamasta päästyään jalkaleikkauksen olevan pelkkä tekosyy. Mikä asiassa on oikeasti motiivina, ei selviä koskaan.

    Samaan hengenvetoon hän ilmoittaa, ettei ole jäämässä mistään pois tai antanut nimeään Kansaneläkelaitoksen johtajapeliin. Mies on vielä käytettävissä johonkin isompaankin. Esimerkiksi – pääministeriksi.

    Vanhanen on ”tarvittaessa” valmis jatkamaan pääministerinä myös puheenjohtajan vaihtumisen jälkeen. Pääministerin sanoma lause on jokseenkin sama kuin lupaus, jonka mukaan hän olisi valmis sekä syömään että säästämään kakun. Siis jos vain kansakunnan etu sitä vaatii. Ja miksi ei vaatisi?

    Kukaties Vanhanen on ajatellut, ettei hän suorastaan kieltäytyisikään, jos kaikkien eduskuntapuolueiden suuri lähetystö saapuisi esittämään istuvan pääministerin hallintokautensa pidentämistä poikkeuslakiteitse. Tai jos Suomen Keskustan uskovaiset pohjalaishaukat nielisivät perussuomalaisuutensa ja tulisivat anelemaan, että herra olisi hyvä ja hallitsisi maansa ohella myös puoluetta vielä yhden kauden.

    Poliittiset kommentaattorit ovat ongelmissaan. Onko Vanhanen salaa vai julkisesti löylynlyömä? Muissa puolueissa tuohtumus nostaa päätään. Onko tämä jotain ovelaa peliä?

    Sinänsä asialla ei ole merkitystä. Jopa Vanhanen itse toteaa, että hallituksen toimintaan tai toimimattomuuteen hänen teoillaan ei ole vaikutusta. Tässä hän tunnustaa jo oivaltaneensa, minkä muu maa on tiennyt alusta asti: valtioneuvostoa johtaa Jyri Häkämies, jolla on vapaus ja kenties myös halua tehdä perustuslaille sama, minkä toinen, se tummatukkaisempi, Häkämies teki muutama vuosi sitten tyttöystävälleen.

  • Kiitos 1996 – 2009

    Myös tuppeensahattu lauta sisältyy kauppaan

    Pääministerin tilava perheasunto Nurmijärvellä on myyty. Yhdelle miehelle ja helikopterille suunnitellun talon uudesta omistajasta ei ole tietoa.