Kaasuputki

Avainsana: maahanmuuttokriitikot

  • Suomalainen mies lukee tilaston

    Kun suomalaiselle miehelle näytetään rikos- ja etenkin raiskaustilasto, hän ei katso rikosten tai raiskausten määrää saati tapausten lukumäärien kehitystä vuosien mittaan, vaan rikoksista epäiltyjen kieltä ja kansallisuutta. Suomalainen älähtää huomatessaan, että ulkomaalaisten rikosepäiltyjen osuus kaikista epäillyistä on suurempi kuin ulkomaalaisten osuus koko väestöstä. Tätä kutsutaan suhteelliseksi yliedustukseksi.

    Mies ei tätä sulata. Hän vaatii oitis rajojen sulkemista. Luultavasti se vain kasvattaa tilastovääristymää, mutta ei nyt mennä siihen tämän enempää.

    Vaan entä ilmastonmuutos. Mitä tekee suomalainen mies, kun hänelle näytetään globaali rikostilasto?

    Suomalaisten suhteellinen yliedustus kasvihuonekaasujen tuottajana on mieletön. Suomalaisia on 0,75 promillea maailman väestöstä, mutta suomalaiset tuottavat 1,5 promillea maailman hiilidioksidipäästöistä. Siis kaksinkertainen yliedustus.

    (Emmekä nyt edes yritä aloittaa välillisistä päästöistä, jotka johtuvat suomalaisten omistamista ulkomaisista yrityksistä, suomalaisista turisteista tai suomalaisille kuluttajille valmistetuista kapistuksista.)

    Nyt, jos luotamme suomalaisen miehen loogiseen päättelykykyyn, jota naisellinen tunteellisuus ei hämärrä, ainoa rationaalinen ratkaisu tilastovääristymään on vaatia tiukkaan äänensävyyn suomalaisen teollisuuden ja autoliikenteen nopeaa alasajoa. Emmehän suvaitse suhteellista yliedustusta.

    Suomalainen mies, maailma katsoo nyt sinua.

  • Aviapoliksen vibroakustiset turvapaikanhakijat

    Yleisradio ja Keskisuomalainen-konsernille kuuluva Etelä-Suomen Media ovat pitkästä aikaa koetelleet kykyjään kokemusjournalismin haastavalla saralla ja laatineet uutiset, joissa faktoja on täydennetty tai ne on kokonaan korvattu juurevien rivikansalaisten aidoilla tunteilla.

    Tieteellinen totuus näet on sama kuin tiedeyhteisössä vallitseva konsensus – ja sehän tuo mieleen Korpilammen hengen, suomettumisen ja Neuvostoliiton. Pois mokoma tunkkainen kollektivismi, tilalle raikas mielipiteiden sateenkaari, jossa jokainen päähänpälkähdys edustaa yhtä totuusmolekyyliä kaikkialla kimaltavien totuuksien valtameressä.

    Ajankohtaisen kakkosen Jari Hakkarainen laati tiistai-iltana 13. lokakuuta huolestuneen uutisen Forsmanin perheen karmeasta kohtalosta. Aivan tavallinen heteroseksuaalisen avioliiton jämäkälle peruskivelle pystytetty miehen, naisen ja kahdeksan lapsen merikarvialaisperhe kärsi arvoituksellisista oireista, kuten ”korvien lukkiutuminen, unettomuus, voimattomuus, päänsärky, pahoinvointi, epämääräiset kivut ja verenpaineen ja pulssin kohoaminen”.

    Yleisradion artikkelin mukaan lääkärit olivat tyystin neuvottomia perheen pahoinvoinnin edessä, vaikka ambulanssia oli pihaan soitettu tavan takaa. Mystiset stressioireet hävisivät kuin tuhka tuuleen vasta, kun 1,5 kilometrin päässä Siikaisten puolella kuntarajaa sähköä jyllännyt Jäneskeitaan tuulivoimala ei enää näkynyt peruutuspeilissä.

    Niin, tuulivoimala.

    Murhemielin Ajankohtaisen kakkosen raportti Satakunnasta aloittaa niin kuin pitää. Tunne edellä:

    Tuulivoimaloiden yleistyessä myös huoli niiden vaikutuksesta terveyteen on lisääntynyt. Lääkärit eivät osaa selittää tuulivoimaloiden lähistöllä asuvien outoja oireita. Pahimmillaan ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, kun tuuliturbiinit ovat aloittaneet tuotantonsa.

    Toisin sanoen tuulivoimalat aiheuttavat silkalla olemassaolollaan ”huolta”, jonka edessä ihmismieli on voimaton. Siinä ne valtavat valkoiset lavat pyörivät näkymättömien voimien liikuttamina. Tuottavat sähköä, vaikka päreet on keksitty. Ihmekös tuo, että syntyy ”outoja oireita”. Lopulta tuulivoimalat karkottavat kauhusta kirkuvaa väestöä sankoin joukoin hakemaan turvaa lähimmän hiilikasan katveesta.

    Forsmanin perheen pahoinvointia ei käy kiistäminen. Niin on jos siltä tuntuu. Lääkärien avuttomuus oli pakottanut perheenpään suorittamaan diagnoosin omin konstein. Ahkeran tiedonhaun perusteella Forsman tuli ainoaan mahdolliseen johtopäätökseen:

    Sillä perusteella mitä on asioita tutkittu ja selvitetty ja se mitä empiirisiä havaintoja voi kymmenhenkisen perheen kautta tehdä ja se mitä on kaveriperheitä, jotka kärsivät näistä samoista ongelmista, en näe mitään muita vaihtoehtoja kuin tuulivoimaloiden tuottama infraääni, matalataajuinen paineaalto.

    Harmillista kyllä länsimainen lääketiede tai ainakin sitä paikallisesti edustava Pohjois-Satakunnan terveysvalvonta kieltäytyy tutkimasta asiaa tältä kantilta. Jostain käsittämättömästä syystä voimaloiden äänenpainetta mitataan vain ihmiskorvan kuuloalueella. Sen verran toimittajalla sentään on häpyä, ettei suoraan syytä viranomaisia salailusta, vaikka rivien välistä voidaan lukea hapanta tuhahtelua ”Suomen viralliselle kannalle”.

    Asiaa koskevaa tutkimusmateriaalia on onneksi olemassa Suomen valtionrajojen ulkopuolella. Luojan kiitos Portugalista! Yleisradion tutkiva journalisti tavoitti Lusófona-yliopiston biolääketieteen professori Mariana Alves-Pereiran, joka oli törmännyt tismalleen merikarvialaisperheen kaltaiseen tapaukseen. Alves-Pereiran työryhmä perehtyi joitakin vuosia takaperin portugalilaisen hevostilallisen ja hänen eläinystäviensä oireisiin (muun muassa hevosten jalat olivat vääntyneet). He päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan kyseessä on samanlainen ”vibroakustinen oireyhtymä” kuin aiemmin tutkituilla lentäjillä, trukinkuljettajilla ja teknikoilla. Tapaus oli Alves-Pereiran mukaan ensimmäinen tuulivoimalan aiheuttamaksi havaittu.

    Tässä välissä on paikallaan kiittää Kaitselmusta siitä, etteivät merikarvialaisperheen lasten jalat sentään kokeneet samaa kohtaloa kuin surulliset portugalilaiset rotuhevoset.

    Mikäli Ajankohtaisen kakkosen toimittaja olisi notkunut hetkenkään kauemmin Googlen ääressä, hän olisi huomannut, että hakusanat ”vibroacoustic disease” johtavat yhä uudelleen suoraan tai mutkan kautta samoihin tutkijoihin – Mariana Alves-Pereiraan ja Nuno Castelo Brancoon. Portugalilaisten uljas tutkijaryhmä on lähes yksin koko maailmassa taistelemassa alle viidensadan hertsin taajuudella tapahtuvaa äänialtistusta vastaan.

    Ilmiön havaitsi myös The Australian and New Zealand Journal of Public Health, joka perehtyi tapaukseen kesällä 2013. How the factoid of wind turbines causing ‘vibroacoustic disease’ came to be ‘irrefutably demonstrated’ -artikkelissaan julkaisu seuloi vibroakustisesta sairaudesta + tuulesta kertovat 24 700 nettisivua, jotka veivät lopulta 35 itseviittauksia vilisevään artikkeliin, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta johtivat samalle sylttytehtaalle.

    Edellä mainittu tapaus tuulivoimaloiden tuhoamasta hevostilasta käydään myös läpi. Tuomio on tyly. Perheenjäsenten ja hevosten oireet olivat melko tavallisia ja siten selitettävissä useilla syillä. Artikkelin kirjoittajat myös toteavat, ettei muita alueen talouksia ole tutkittu, kuten olettaa sopisi.

    Aihe ei vain sattumalta kiinnostanut Australian ja Uuden-Seelannin kansanterveystyön tutkijoita. Heillä oli oma ongelma asialistallaan. Kun näet tieteellisesti hatarasta asiasta tehdään poliittinen kysymys, sillä on oikeasti mittavia vahingollisia seurauksia. Näin on käynyt etenkin Australiassa, jossa maata hallitsevat kokoomuslaiset ovat leikanneet tuulivoiman tutkimus- ja kehitysrahoitusta raskaalla kädellä. Eräs tekosyy typerälle päätökselle oli väitetty infraäänialtistus.

    Yleisradioyhtiö ABC:n ylläpitämä faktantarkistuspalvelu Fact Check otti heinäkuussa 2015 käsittelyynsä väitteen tuulivoimaloiden infraäänten terveysvaikutuksista. Se kävi läpi Australian liberaalidemokraattisen puolueen senaattorin väitteet ja murskasi ne: mitään tutkimusta tuulivoiman infraäänien terveysvaikutuksista ei ole, joten väite jää todistamatta.

    Loppujen lopuksi Ajankohtainen kakkonen siis ratsasti tuulimyllyjä vastaan melko anekdotaalisin todistein: merikarvialaisen suurperheen isän musta tuntuu -analyysiä ei vahvista mikään taho ja ainoa, joka sen voisi tehdä, on patologinen itseviittaaja.

    Ajatella, jos Suomenkin Yleisradiolla olisi faktantarkistuspalvelu.

    Tarina tuulivoimaloiden hurjista terveysvaikutuksista on tutunoloinen. Siinä toistetaan samat hokemat kuin vaikkapa susihysteriassa tai maahanmuuttokritiikissä: Tuulivoimaloita rakennetaan holtittomasti eikä sitä voida estää. Ne tulevat melkein kotipihalle ja romahduttavat kiinteistön arvon. Ne vaarantavat lastemme ja kotieläintemme terveyden. Monikansalliset mediatalot ja kansainvälinen korkeakouluverkosto ovat mukana salaliitossa peittääkseen todellisen tiedon tuulivoimaloiden haittavaikutuksista. Jopa syylliset ovat samoja kuin petoeläinten suojelussa ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Vihervasemmistohan se on, tietenkin, luultavasti yhteistyössä globaalin kapitalismin kanssa.

    Kertomuksen kyseenalaistaminen tosiasioita tivaamalla koetaan loukkaukseksi. Eniten mielensä pahoittaa toimittaja. Ja kuten tiedämme, tunteillakin on tunteet.

    *

    Infraäänillä hevosten jalkoja vääntelevien tuulivoimaloiden tarina sai samana lokakuun kolmantenatoista seurakseen Vantaan Sanomien uutisen Pakkalan asukastilaisuudesta. Aiheena olivat Vantaalle sijoittuneet 1 100 turvapaikanhakijaa.

    Jo alkuperäinen uutinen tarjosi pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. Muuten melko maltilliseen artikkeliin oli saatu paikallisen asukkaan todistus, jonka mukaan kauppakeskus Jumbo olisi muuttunut turvallisesta rahantuhlauspaikasta jonkinlaiseksi Mad Max -dystopiaksi:

    Jumbo on mennyt alaspäin. Se on kohta kuin Itäkeskus. Teini-ikäinen tyttäreni ei uskalla enää mennä sinne, sanoo Seppä ja kertoo lapsensa saaneen kauppakeskuksessa muutaman viikon sisällä peräänsä ehdotuksia, kosketteluita ja viheltelyitä.

    Sanomattakin on selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo. Mutta varsinaiseen tykitykseen Etelä-Suomen Median kaupunkilehdet pääsivät vasta seuraavana päivänä.

    14. lokakuuta päivätty Vantaan Sanomat kertoo kristillisdemokraattisen kaupunginvaltuutetun suulla:

    Vantaan vastaanottokeskusten turvapaikanhakijoista koostuvat miesporukat herättävät turvattomuutta Aviapoliksessa. Kaupunginvaltuutettu Maija Hurri (kd.) toi asukkaiden huolen esille hiljan valtuustoinfossa.

    – Olen kuullut useilta kuntalaisilta, että Aviapoliksessa ollaan huolissaan alaikäisistä tytöistä. Vanhemmat eivät enää uskalla laskea heitä yksin Jumboon, koska siellä miesjoukot ovat heitä piirittäneet ja jututtaneet. Vanhemmat pelkäävät, että jotain ikävää voi sattua.

    Hurrin tiedossa ei ole, että tyttöihin olisi käyty käsiksi. Seudulla liikkuvat miesjoukot aiheuttavat kuitenkin pelkoa.

    Mikäli Hurrin lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja. Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus. Tätä vahvistaakseen toimittaja on tavoittanut nimettömän lähteen, joka tietää kertoa, että pelottaa niin maan perusteellisesti:

    Nimettömänä pysyttelevä asukas kertoo, että ilmassa on suoranaista hysteriaa. Hänen mukaansa kansalaiset ovat vakavissaan perustamassa kodinturvajoukkoja naisten ja lasten turvaksi ja järjestämässä tytöille itsepuolustuskursseja. Asukkaan mukaan lukuisat, usein alaikäiset, naiset ovat kertoneet netissä kokeneensa ahdistelua.

    – On kourittu, huudeltu, ahdisteltu sanallisesti. Jotkut kertovat, että heitä on seurattu Jumbossa miesporukalla ja kaupassa on ehdoteltu. Itseäni on videokuvattu ulkona.

    Voiko noitavainoa enää selkeämmin ilmaista? Ei ihme, että paikalliset vihanhallintaongelmaiset ovat jo kokoamassa rasistista katupartiota, jonka tarkoitus on vainota erivärisiä kansalaisia.

    Saman konsernin Helsingin Uutiset vääntää nupit yhteentoista omassa jatkojutussaan Pakkalan asukastilaisuudesta.

    Lehti uutisoi otsikkotasolla täytenä totena, että ”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan”.

    Nyt se siis on jo fakta.

    Rempseästi lehti kertoo, että kauppakeskus on muuttunut jonkinlaiseksi Aleppoksi:

    Työntekijät eivät uskalla enää lähteä iltavuorosta kotiin, kun Jumbon ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli miehiä. Osa henkilökunnasta on alkanut käyttää taksia iltavuorosta tullessaan.

    Muun muassa tällaista sai kuulla Vantaan Sanomat, kun se oli Pakkalan oppimis- ja informaatiotalo Pointissa järjestetyssä Naapurina turvapaikanhakijalle -asukastilaisuudessa.

    Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.

    Teksti on jo sulkenut pois mahdollisuuden, että turvapaikanhakijat olisivat omasta toiminnastaan vastaavia ihmisiä. He ovat ”turvapaikanhakijoita eli miehiä”, jotka ”parveilevat” kauppakeskuksen ympärillä kuin kuhnurit häälennolla. Samaan aikaan pahaa-aavistamattomat kuluttajat shoppailevat kaikessa rauhassa. Jostain syystä ympärillä roihuava kulttuurienvälinen sisällissota ei näy kuin salaisuuteen vihityille. Siis niin kuin jo kertaalleen lainatulle pakkalalaisrouvalle, joka vielä kerran vertaa Jumboa jossakin rinnakkaistodellisuudessa kiehuvaan Itäkeskukseen.

    Etelä-Suomen Media saa kuitenkin puhtaammat paperit kuin Yleisradio. Vantaan Sanomat teki uljaan yrityksen faktantarkistamisen vaativassa ammatissa. Se lähetti sankaritoimittajansa aivan tavalliseen kauppaan puhumaan aivan tavallisille asiakkaille.

    Asiakkaiden hämmentyneet reaktiot ovat kuvaavia. Ei ole ahdisteltu tai sitten on kuultu ystävän kautta jotakuta joskus vuosia sitten jossakin ahdistellun. Luultavasti tällainen optio ei ollut käynyt edes mielessä ennen kuin toimittaja kävi vihjaamassa.

    Samaa sanoo tietysti myös poliisi, joka ei pamputa turvapaikanhakijoita vain siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään kaikista kymmenistä, sadoista ja tuhansista kaverin kavereista, joita nämä pakolaiset ovat ahdistelleet tai jotka he ovat kerta kaikkiaan raiskanneet, ei ole tehnyt rikosilmoitusta.

    Voidaan melko turvallisin mielin todeta, että ongelmaa on liioiteltu, ellei sitä ole peräti tykkänään tuulesta tempaistu.

    *

    Infraäänien aiheuttamaksi luultu päänsärky, sydämentykytys, hikoilu ja unettomuus ynnä muut vastaavanlaiset vaivat ovat niin tavallisia, ettei niitä osaisi ilman kookasta maamerkkiä mihinkään yhdistää. Nocebo-efekti alkaa ottaa niskalenkkiä terveestä järjestä.

    Samalla tavalla nuoriin ”parveileviin” miesjoukkoihin kohdistuva pelko ei ole mitenkään ratkaisevasti kiinni heidän teoistaan. Tutusta poikkeava ihonväri riittää leimaamaan sinänsä normaalin käytöksen ääriliikkeeksi. Nuorukaisten asiaton oleskelu, äänekäs häiriköinti, rintojen tuijottaminen, musiikin julkinen kuuntelu tai vaikkapa ylimielinen kävely eivät ole millään muotoa vain islaminuskoisille tai tummaihoisille varattuja ominaisuuksia. Asiasta voi jokainen halutessaan varmistua Suomen kaikkien yläkoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen liepeillä.

    Yksittäinen kansalainen saa ilman muuta olla niin hysteerisen peloissaan kuin haluaa. Ei luulosairaus tai rasismi ole rikos. Näistä kertovat uutiset ovat toinen asia. Kun raportoidaan ihmisten tuntevan turvattomuutta tai pelkoa, pitäisi tehdä selväksi, että kyseessä on täysin subjektiivinen mielipide eikä mihinkään todelliseen ilmiöön perustuva objektiivinen totuus.

    Aivan helvetin hyvä kysymys on silti, miksi kenenkään tunteista noin ylipäätään pitäisi tehdä uutinen.

  • Avoin kirje

    Hyvät ”maahanmuuttopolitiikan kritisoijat” kaikissa puolueissa,

    ettekö voisi viimeinkin tunnustaa olevanne rasistisia ihmisperseitä sen sijaan, että kätkeydytte tekopyhän moraalisen närkästyksen taakse tuhahtelemaan Välimeren pakolaisten sukupuolijakaumasta tai heidän omistamistaan kommunikaatiovälineistä?

    Tässähän ei ole mitään uutta. Te olette aina koettaneet inttää asiakeskustelun hengiltä vaahtoamalla milloin mistäkin keksimästänne tai kuvittelemastanne epäkohdasta. Tällä kertaa siitä, kuinka monet turvapaikanhakijat ovat ”nuoria terveitä miehiä”. Teille minulla on kaksi sanaa: Eveline Fadayel.

    Kun korkeakoulututkinnon suorittanut kristitty isoäiti halusi muutama vuosi sitten jäädä Suomeen, te rasistiset ihmisperseet aloitte laskea, että myönteinen oleskelulupapäätös tietäisi puolentoista miljardin euron suoraan stetsonista poimittuja menoja. Te teitte kaikkenne, jotta mummo kuolisi Suomen rajojen ulkopuolella.

    Eveline Fadayel ei ollut ”terve nuori mies”, vaan sairas eläkeikäinen nainen.

    ankkurilapsi-saarakkala-2005

    Ei sillä, että teille kelpaisi lapsipakolainenkaan. Ihme olisi, jos kelpaisi. Te olette toistakymmentä vuotta möykänneet ”ankkurilapsista”. Jos Kosin rantaan kelluisi vielä elossa oleva viisivuotias, te tönäisisitte hänet takaisin mereen mieluummin kuin ottaisitte riskin, että vanhemmat saapuisivat lapsensa kintereillä Suomeen.

    Te pöyristytte siitä, että yksi maailman vauraimmista ja vakaimmista valtioista auttaa edes niukimmalla mahdollisella tavalla ihmisiä, jotka näitä rivejä lukiessamme hukkuvat Välimereen paetessaan kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Ja te loukkaannutte, kun teille sanotaan, että noin reagoidakseen on oltava pahimman lajin sosiopaatti.

    Kaiken tämän jälkeen vielä kehtaatte vaatia, että inhoamanne kreikkalaiset tekisivät teidän likaisen työnne ja tappaisivat puolestanne turvapaikanhakijat rannoilleen.

    Kunnioitan vilpitöntä natsia enemmän kuin teidänlaisianne tagliatelle-selkärankaisia roistoja. Te olette pelkureita. Te tanssitte kunniassa kuolleiden isienne ja isoisienne haudoilla möykkäämässä talvisodasta ja maanpuolustuksesta, mutta tosipaikan tullen ette uskalla kohdata edes itseänne.

    Epäystävällisesti teidän,

    Jami Järvinen

  • Väitöskirja

    peruspomo

    Peruspomo-kirjassa Timo Soini tutkii puolueensa nousua suuruuteen – niin sanottua jytkyä – ja omaa rooliaan tapahtumien kulussa. Unto Hämäläinen luonnehti arviossaan kirjaa ”häpeilemättömän narsistiseksi”, mutta tässä vanha toimittaja kyllä antaa väärän diagnoosin. Soini on kyyninen realisti. Peruspomo on Suomen johtavan populismiammattilaisen vahvaan empiriaan nojaava tutkimus voittavan poliittisen ilmiön rakentamisesta.

    Valtiotieteiden maisteri on kirjoittanut viimeinkin väitöskirjansa.

    Teos voidaan jakaa kahteen saarekkeeseen. Toinen on tutkija-Timon pohdiskelua suomalaisen politiikanteon dynamiikasta ja toinen on Iso-Britannia.

    Timo Soinissa on – uskomatonta kyllä – jotain samaa kuin marsalkka Mannerheimissa. Siinä hän istuu asunnossaan oman myyttinsä varjossa, väsynyt, sairas mies. Johtaja, joka on aivan liian etevä omille kannattajilleen. Intohimoinen anglofiili, joka joutuu asemansa takia kuuntelemaan valaistua talousmetsää asuttavan sisäsiittoisen kansan muukalaisvihaa. Konservatiivi, joka ei siedä natseja, mutta liittoutuu niiden kanssa.

    *

    Eurovaalit 2009 osoittautuivat käännekohdaksi Timo Soinin elämässä. Poliittinen nousu oli alkanut jo vuosia aiemmin, mutta Soinin oma kehitys junnasi paikoillaan. Hän oli vaarassa muuttua pilakuvaksi itsestään, ikuista uhmaikää eläväksi tunkkaiseksi möykyksi, joka vaatii almanakkatoimiston lakkauttamista, koska taistolaisprofessorit ovat sallineet ajanlaskun jatkua vuoden 1951 jälkeen.

    Kirjassa kuvaillaan nopein siveltimenvedoin, kuinka vaalit alkoivat jo hajottaa puoluetta – kuten Soini sen silloin näki. Riitaisen SMP:n loppuajat kokenut puoluejohtaja aavisteli vaaran merkkejä, etenkin kun Jussi Halla-ahon ehdokkuutta ruvettiin hoputtamaan puolueen ulkopuolelta. Rasistitohtorin puolesta kampanjoitiin kärkkäästi etenkin Hommaforumilla ja Juha Mäki-Ketelän kannattajakorttikeräyksessä, mikä puolestaan noteerattiin mielihyvin kaupallisessa mediassa. Natsit myyvät aina. Lopulta Soinille jäi hyvin vähän muita vaihtoehtoja kuin lähteä itse puolueensa pääehdokkaaksi. Kaikki muut olisivat jääneet Halla-ahon varjoon.

    Pakkorako osoittautui onnenpotkuksi. Vuodet Euroopassa 2009–2011 ovat taatusti olleet Timo Soinin elämän parasta aikaa, vaikka hän toistaa useaan otteeseen epäilevänsä eurooppalaista projektia. Rivien välistä on luettavissa tunnustus: Euroopan unioni on kaikessa elitismissään tullut luoneeksi hyvät puitteet omien kriitikoidensa kohtaamiselle. Peruspomossa ei mitenkään peitellä iloa, mitä Soini kokee istuessaan brittikonservatiivien kanssa niin kutsutuilla gadfly– eli raatokärpäsillallisilla Strasbourgissa kertomassa Lenin-vitsejä. Kielitaitoinen mies hankkii ystäviä kaikkialta Brysselistä ja erityisesti brittiporukoista. Katolinen usko avaa ovia irlantilaisten ja italialaisten kanssa. Asiat rullaavat juuri niin kuin pitääkin. Oikeat tyypit ovat oikeissa paikoissa.

    Euroopan unionissa Soini huomasi ensimmäistä kertaa puhuvansa samaa kieltä kaikkien kanssa – asioista voidaan keskustella jopa siinäkin tapauksessa, että niistä ollaan eri mieltä. Timo Soinin kohtalona on ollut tulla ymmärretyksi paremmin kaikilla muilla kielillä kuin suomeksi.

    Timo Soinin todellinen koti ei ole Espoon Iivisniemessä, se on lentokoneessa Brysselistä Lontooseen ja takaisin.

    *

    Politiikan ruuhkavuosia Peruspomo lähtee purkamaan vuodesta 2011. Jytkyvoiton myötä kissanpäivät mantereella olivat ohi ja Soini joutui palaamaan Suomeen eduskuntavaalien ääniharavana. Tukalat ongelmat odottivat. Kontrasti Brysselin kansainvälisen toverihengen ja vastamuodostetun perussuomalaisen eduskuntaryhmän välillä oli karmaiseva. Soini ei peittele tympääntymistään maahanmuuttokriitikoiden yksisilmäisyyteen. Henkevien filosofisten keskusteluiden jälkeen ympärillä on ”immosten” ja ”hakkaraisten” porukka, joiden vainoharhaisia Eurabia-teorioita ja islamofobiaa Soini ei edes yritä jakaa.

    Ei silti – ei pidä liioitella Soininkaan kosmopoliittista avarakatseisuutta. Vaikka populisti on omaksunut pöytätapoja herrasväen seurassa liinalta syödessään, se ei tee hänestä vielä samettitakkista viherhumanistia.

    Perussuomalaisen näkemyksen mukaan eliitin ja kansan välille on rakennettava joka tilanteessa dikotomia, vaikka se olisi kuinka kaukaa haettu. Niinpä Soinikin toistelee teoksessaan Hommaforumilla levitettyä myyttiä, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikasta ei ole käyty Suomessa poliittista keskustelua. Äärioikeistolaisten ”maahanmuuttokriitikoiden” suosikkiväite on alusta asti ollut, että jokin kasvoton eliitti junailisi Suomen pakolaisasioita ilman demokraattista mandaattia. Siksi tarvitaan vaihtoehto, joka vain sattumalta näyttää räikeältä rasismilta.

    Ollaanpa salaliittoteoriasta mitä mieltä tahansa, asia on kuitenkin Soinin mielestä nyt kunnossa. Homma on hoidettu: Jussi Halla-ahon ja tämän opetuslasten tekemän työn ansiosta maahanmuuttokysymys on pysyvästi osa poliittista keskustelua, turvapaikanhaku, monikulttuurisuuskasvatus ja maahanmuuttajien sosiaaliturva ovat päteviä vaaliteemoja muiden joukossa.

    Analyysissään omasta puolueestaan Soini haksahtaa pahimman lajin itsepetokseen. Siellä täällä kirjan sivuilla pilkahtelee ymmärrys siitä, että Perussuomalaisten riveissä ei ole yksinomaan kansakunnan valioyksilöitä. Muutamia näkyvimpiä hörhöjä Soini haukkuu nimeltä mainiten. Mutta kaikesta huolimatta Soini on sokea sille ilmiselvyydelle, että jytkypuolueen kannatus perustuu juuri siihen aivottomaan muukalaisvihaan, jota hän itse inhoaa.

    *

    Presidentinvaalit 2012 herättivät Soinin tutkijanvaistot, vaikka oma kampanja jäi suutariksi. ”Kyllä se vain niin oli, ettei miehestä irronnut enempää”, puoluejohtaja hiukan alistuneena toteaa. Niinistön voitosta Soini oli täysin varma alusta alkaen, joten tavoite oli ollut paikka toisella kierroksella. Toisin kävi. Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja oli yllättänyt jopa politiikan ammattilaisen.

    Haavisto-ilmiön ottaessa tulta ympäristöpuolueeseen alkoi tulvia uusia jäseniä. Kirjassa Soini kertoo säikähtäneensä, että Vihreät saisivat nyt ensimmäistä kertaa rekrytoitua kuntavaaliehdokkaita kaikkialla Suomessa. Ikkuna oli auki maakuntiin. Niin ei käy aivan joka päivä suomalaisessa puoluepolitiikassa. Keskustan yritys päästä suuriin kaupunkeihin on epäonnistunut joka kerta, mutta Perussuomalaisilla on iso valtuustoryhmä lähes kaikissa metropolialueen kunnissa.

    Erityisen vaikeaa on helsinkiläispuolueen vallata alaa maaseudun pienissä kunnissa. Soini ottaa kunnian itselleen siitä, että Perussuomalaiset olivat edellisissä vaaleissa 2008 ensimmäistä kertaa murtaneet Keskustan hegemonian. Puoluejohtaja oli kerännyt listat täyteen ehdokkaita useilla toritapaamisilla ja jopa lehti-ilmoittelulla. Salon Perussuomalaisten Kalevi Satopää oli pistänyt omalla vastuullaan lehteen kutsun tulla ilmoittautumaan Timo Soinille ehdokkaaksi. Soini oli aluksi vastustanut ajatusta liian yksioikoisena jopa hänen standardeillaan. Sittemmin se osoittautui loistavaksi menestystarinaksi.

    Välihuomiona on todettava, että vaikka Perussuomalaisten jäsen- ja ehdokashankinta ovat aina sujuneet, paluu arkeen on ollut vaikeampaa. Ei edes Soini pysty vahtimaan jokaista puolueosastoa. Kalevi Satopääkin loikkasi jo syksyllä 2010 Olavi Mäenpään äärioikeistolaiseen Vapauspuolueeseen – ja myöhemmin samaisesta Vapauspuolueesta Mäenpään mukana irronneeseen Sinivalkoiseen Rintamaan. Sattumalta näistä juonenkäänteistä Peruspomo vaikenee näyttävästi.

    *

    Soinille vaalit ovat olleet populistisen teorian kenttäkokeita. Vielä 2003 pakkaa sekoitti Tony Halme (kirjan kuvaus Halmeen hautajaisista on huomattavan riipaiseva), mutta viimeistään presidentinvaaleista 2006 Perussuomalaiset ovat nousseet siivilleen Soinin hahmottelemalla tavalla.

    Pienin variaatioin Soinin kehittelemää kaavaa toistellaan pitkin poikin kirjaa. Kohua luodaan ärsytyskynnyksen ylittävillä blogeilla, Facebook ja lehdistö pitävät sitä yllä. Lopulta tullaan itse paikan päälle hakemaan nimet papereihin.

    Syystä tai toisesta – todennäköisin peruste on rahojen täydellinen loppuminen – Vihreät eivät kyenneet Haavisto-kampanjassa toistamaan Soinin ja Perussuomalaisten läpimurtoa. Tekstistä voi lukea jopa pientä sääliä. Perussuomalaiset menettivät pitkäaikaisen ja omalla tavallaan mieluisan vastapelurin Vihreiden jäädessä kannatuksessa liian kauas jälkeen. Asiaa ei sanota ääneen, mutta kirjoituksesta huokuu huoli perussuomalaisista, jotka ilman luonnollisia vihollisia ovat vaarassa hylätä paimenensa ja karata metsään.

    *

    Onneksi vaalivoittajalla on muutakin työtä kuin puolueensa kellokkaiden rikoslain vastaisten vihakirjoitusten kommentointi. Vaalikauden alussa Soini valittiin aivan oikeutetusti eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaksi. Pesti on tärkeä ja näyttävä, mutta ennen kaikkea se vie impivaaralaispuolueen ainoan kosmopoliitin takaisin paikkoihin, joissa ihmisten kanssa voi keskustella tai kinastella Jumalan olemassaolosta kaikessa yhteisymmärryksessä.

    Jyrki Lehtolan syyskuussa 2010 laatima kolumni osoittautui lopulta todeksi.

    Mitähän Timo Soini tekee, kun se saa riisua Soinin Timon roolinsa? Hirveästi toivoisi, ettei se sanoisi kenellekään ”Pyrsseli”, vaan: ”Ah! Brie de Meaux! Kuninkaiden juusto, tän kanssa maistuu Grand Enclos du Château de Cérons.”

    Timo Soini: Peruspomo. WSOY, Helsinki 2014.

  • Hyvä maahanmuuttaja

    The_inspection_and_sale_of_a_slave

    Katja Vilkama, Mari Vaattovaara ja Hanna Dhalmann vertailivat vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessaan Helsingin seudun muuttoliikkeen syitä ”maahanmuuttajavaltaisten” (75–89 % asukkaista etnisesti pohjoismaisia) ja muiden, vieläkin valkoisempien alueiden välillä. Työhypoteesina tutkimuksessa käytettiin kansainvälisestä tutkimus- ja lehtikirjoittelusta tuttua ja rasistipiireissä suosittua white flight -teoriaa, jonka mukaan tummaihoisten asukkaiden kertyminen tietylle alueelle saa valkoisen keskiluokan muuttamaan pois.

    Tutkimuksessa tultiin datan pohjalta johtopäätökseen, jonka mukaan white flight ei ole totta: Helsingissä ei ole ”kantaväestön pakoa”. Ongelmat tai pikemminkin tutkimuksen kyselykaavakkeen pohjalta sellaisiksi määrittyneet ilmiöt ruokkivat toisiaan, mutta poismuuton varsinaiset syyt ovat useimmiten sangen käytännölliset. Ihmisten asunnontarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan eikä se katso kenenkään ihonväriä.

    Eli kuten tutkijat toteavat:

    Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa esitetty teoria kantaväestön paosta on kuitenkin sellaisenaan liian yksioikoinen kuvaamaan valikoivan muuttoliikkeen dynamiikkaa pääkaupunkiseudulla. Tuloksemme osoittavat, että tärkein yksittäinen poismuuttosyy liittyy molemmilla aluetyypeillä sopivan asunnon löytymiseen muualta. Lisäksi poismuuttoa suuntaavat vahvasti asuinalueiden sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät (erityisesti pyrkimys välttää liiallisia sosiaalisia ongelmia eli niin sanottu ”social flight”).

    Helsingin Sanomat sivuutti tutkijoiden johtopäätöksen muitta mutkitta. Nimettömäksi jäänyt pääkirjoitustoimittaja oli sitä mieltä, että Helsingin lähiöt ovat aivan liian täynnä maahanmuuttajia. Ja että asiasta vaietaan, ”hyssytellään”.

    On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.

    Pääkirjoituksen takana ei välttämättä ollut – mutta luultavasti oli – toimittaja Annamari Sipilä. Tuolloin pääkirjoitustoimittajana Pohjoismaiden suurimmassa päivälehdessä uurastanut Sipilä tuohtui kirjoituksen herättämistä tyrmistyneistä reaktioista. Hän laati aiheesta pikapikaa raivokkaan puolustuspuheen, jolle hän antoi otsikon: ”Valkoinen pako” on totta, ja asiasta pitää pystyä puhumaan.

    Helsingin Sanomain korkeita perinteitä noudattaen Sipilä rakensi tekstin, jossa hän itse on sijoittuvinaan objektiivisesti keskelle kahden melko kuvitteellisen ääripään väliin. Sipilän maailmankaikkeudessa rasistin vastakohta on henkilö, joka ei tunnusta maahanmuuton aiheuttamia mittavia ongelmia. Tärkeimpänä niistä Sipilän mukaan tietenkin saatanallisten hyssyttelijöiden taipumus ”syyllistää” valkoista keskiluokkaa.

    Sipilä kirjoittaa:

    Tutkimus osoitti, että maahanmuuttajien suhteellisen suuri osuus asuinalueella tai lähikoulussa on jo todellinen – ja ääneen lausuttu – syy muuttaa pois tietyistä lähiöistä. Usein siihen liittyy kyllästyminen alueen sosiaalisiin ongelmiin.

    Edellä linkatussa Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa kuitenkin tulos on toisinpäin. ”Sosiaaliset ongelmat” – siis vähävaraisuuden lieveilmiöt – häiritsevät vaurastunutta keskiluokkaa eniten. Tummaihoiset kansalaiset ovat vain yksi osa koko kuviota. Sipilän mukaan maahanmuuttajat silti pikemminkin aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Ja ymmärrämmehän nyt kaikki, että ”maahanmuuttaja” on eufemismi, jolla salonkirasistit kiertävät neekeri-sanan valitettavan epäkorrektiuden.

    Lainataanpa lisää vuoden takaista Sipilää. Ollakseen punavihreän mokuttajamedian toimittaja hän toistaa hämmästyttävän papukaijamaisesti maahanmuuttokriitikkojen lempiväittämiä totuuksina. Kolumnin pohjana siteerattu tutkimus jää syrjään:

    Suomessa ja Ruotsissa on perinteisesti ajateltu, että sosiaalinen sekoittaminen koituu koko yhteiskunnan parhaaksi. Hollannissa on sen sijaan jo huomattu, että sekoittamisellakin on rajansa.

    Kaikista alueista ei saada taloudellisesti, sosiaalisesti ja etnisesti heterogeenisiä, vaikka kuinka yritettäisiin.

    Sipilä ei lopeta tähän. Kuunnelkaa kuinka maailman pienin viulu säestää etabloituneen toimittajan maanvyörymäistä uhriutumista:

    Professori Vaattovaaran mukaan Helsingin seudun alueiden eriytyminen jatkuu, jos keskiluokkaa ei aleta ottaa tosissaan. Juuri keskiluokan halut ja unelmat vaikuttavat olennaisesti muuttovirtoihin.

    Nyt tiedetään, että keskiluokka välttää tietynlaisia lähiöitä. Keskiluokkaa ei saa syyllistää tästä.

    Emme voi tietää, mistä Annamari Sipilä on saanut päähänsä, että keskiluokkaa jotenkin sorrettaisiin tai mikä on hänen nimimerkkinsä Hommaforumilla, mutta meidän kaikkien iloksi ja tyydytykseksi hän ei jäänyt loikoilemaan loukkaantuneen porvari-identiteettinsä runnelluille laakereille. Lontoon-kirjeenvaihtajaksi keväällä 2014 nimetty Sipilä näet kynäili joulukuun ensimmäisenä päivänä niin mojovan rakkauskirjeen neokonservatismille, että Matti Apunenkin saattoi joutua vaihtamaan puhtaat alushousut sen luettuaan.

    Kolumnin otsikko ei kainostele: ”Maahanmuuttajat tekevät työt puoleen hintaan ja paljon nopeammin”.

    Toimittajan luokkatietoisuus on ylevöitynyt nopeassa tahdissa hänen päästyään pois hyvinvointivaltion holhoavasta sylistä. Lontoossa kukaan ei moiti keskiluokkaa. Toryjen ja ”uuden labourin” synnyttämässä armottomassa kilpailuyhteiskunnassa maahanmuuttajat eivät todellakaan löhöile passivoivan sosiaaliturvan varassa, vaan nääntyvät nälkään työnsä ääressä. Sipilälle tämä on valkoisen naisen paratiisi. Hän pääsee pesulaan vuorokauden ympäri:

    Työ ei lopu tekemällä. Jos yksi liikeyritys kaatuu, tilalla on pian toinen. Työvoiman tarjonta ei tyrehdy, sillä Britanniaan virtaa jatkuvasti lisää työhaluista ja -kykyistä väkeä. Tulijat eivät kysele vapaapäivien perään.

    Kuluttajan kannalta tilanne on tietysti ihanteellinen. Matalapalkka-alan työntekijä on sen sijaan pinteessä, jos ei pääse urapolulla eteenpäin. Palkka ei välttämättä riitä elämiseen suurkaupungissa, ei vaikka tekisi useaa työtä.

    Tosin tämä autuuden ja onnen aika saattaa olla kohta takanapäin. Sipilän suunnattomaksi murheeksi pääministeri David Cameron on ehdotellut maahanmuuton hillitsemistä julkisten palveluiden turvaamiseksi ja kouluttamattomien brittityöläisten suojelemiseksi. Tilanteessa, jossa alimmat palkat eivät ihonväriin katsomatta enää kohoa elinkelpoiselle tasolle.

    Ei ihme, että myös Timo Soini rakastaa juuri brittikonservatiiveja.

    Annamari Sipilän ihmeellisessä kolumnissa edetään sumuisilta saarilta äkkiä Suomeen, tuohon kurjistuvien maahanmuuttajalähiöiden ja lannistetun keskiluokan maahan. Sipilä lainaa vapaasti Cameronia ja toteaa, että maahanmuuttajien tunku on kunniaksi maalle – mutta…

    Huolissaan pitäisi olla sen sijaan Suomesta. Miksi helsinkiläinen pesula menee viideltä kiinni, ja heinäkuussa koko kuukaudeksi? Miksi Suomi ei houkuttele maahanmuuttajia, jotka puskisivat töitä ja vilkastuttaisivat taloutta? Mikä meissä on vikana?

    Kunpa maahanmuuttajat muistaisivat meitäkin. Tulijat ovat mittari. Tulijoiden jono kertoo, että maalla on tulevaisuus.

    Ne pahuksen maahanmuuttajat. Miksi ne eivät tee töitä, jolla ei tule toimeen? Miksi ne perkeleet eivät palvele Annamari Sipilää ja muuta vitivalkoista keskiluokkaa? Kengänkiillottajista on huutava pula. Aivan kuin Sipilä antaisi ymmärtää, että Suomella on maahanmuuttajaongelma. Että maahamme on tullut aivan vääränlaisia – vääränvärisiä? – ulkomaalaisia, jotka makoilevat kontulalaiskaksiossa sosiaalivirastolta saatujen viisisatasten päällä karkottamassa supisuomalaisia lähiöasukkaita vuokra-asunnoistaan. Ja ovatpa vielä kiittämättömiäkin.

    Sipilä haaveilee Suomesta, jossa tuloerojen tasaaminen on kannattamattomana lopetettu ja hyvä maahanmuuttaja palvelee suomalaista isäntäänsä ja emäntäänsä auliisti kuin koira. Kun kiitollinen ulkomaalainen ei enää kykene työhön, menköön nääntymään leipäjonoon, odottaahan ovella luvuton määrä toisia samanlaisia. Siinä olisi maa, jolla on tulevaisuus.

    Hiukan harmillisesti Sipilä jättää kolumnissaan kertomatta, mistä se pulska keskiluokka tähän nälkäpalkalla hanttihommiinsa takertuvien työläisten maailmaan saadaan. Sanomatalosta, kukaties?

    PS. Samasta teemasta oli juttua jo vuonna 2013, mutta kertaus on opintojen äiti.

  • Luonnos sanakirjaksi

    Viime päivien aikana on ilmennyt, etteivät kansalaiset tienneet edes niin yksinkertaista asiaa kuin hullunkurisen Hetero Pride -tapahtuman järjestäjien äärioikeistolaisuutta. Asiasta on syytetty joukkoviestimiä, jotka ovat olettaneet liian rohkeasti, että tokihan peruskoulutettu kuluttaja tunnistaa väärentämättömän hulluuden ilman eri selitystäkin, kun sellainen telkkarissa esitetään.

    Kun monissa muissakin yhteyksissä on ilmennyt ongelmia ymmärtää käsitteitä, kantaa Kaasuputki nyt kortensa kekoon ja tarjoaa pienen sanaston, jonka avulla ainakin yleisimmät ja aivan erityisesti poliittisessa oikeistossa viljellyt termit saattavat aueta.

    Uusia sanoja saa myös ehdottaa sanastoon lisättäväksi. Täsmennykset ja korjaukset ovat tervetulleita.

    Austerity Romanian kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuodet 1965–1989 toimineen Nicolae Ceaușescun luonnostelema oppi, jonka mukaan julkisen velan pois maksaminen on tärkeämpää kuin ihmisten henkiinjääminen. Austerity on hyvin suosittu länsimaissa, jossa teoriaa on täydennetty kieltämällä yhteisö- ja pääomatuloverojen korottaminen.
     
    Demla 1. Vuonna 1954 perustettu puolueisiin sitoutumaton oikeuspoliittinen yhdistys.
    2. → Maahanmuuttokriitikoiden saamien tietojen mukaan → kulttuurimarksismia, → feminismiä ja → homosaatiota levittävä huippusalainen maanalainen järjestö, johon kuuluu useita oikeuslaitoksen johtavia virkamiehiä, presidentti ja useimmat hallituksen jäsenet, median ylin johto ja monet muut tärkeissä luottamus- ja virkatehtävissä toimivat yhteiskunnan avainhenkilöt. Demla hallitsee viestimiä, lainsäädäntötyötä, oikeuskäytäntöjä ja ennen kaikkea supermassiivista → mokuklusteria.
     
    Eliitti Luku- ja kirjoitustaitoinen väestö, joka ansaitsee leipänsä työskentelemällä kirjoituspöydän ääressä ruutukaava-alueelle sijoittuvissa yrityksissä tai virastoissa. → Kansan vastakohta. → Feministit ovat aina eliittiä.
     
    Feminismi Aate jossa yksilöt pyritään vapauttamaan kulttuuriin ohjelmoitujen sukupuolinormien pakkopaidasta. → Maahanmuuttokriitikoiden harhamaailmassa feministit ovat → Demlaan kuuluvia → kulttuurimarksisteja, jotka saavat toimeentulonsa → mokuklusterista.
     
    Hetero Pride Kourallinen kylähulluja vaahtoamassa → homosaatiosta. Aiheuttaa kulutuspiikin → popcorn-kaupassa, koska asialla on korkea viihdearvo.
     
    Homosaatio Julkisessa keskustelussa esiintyvä pyrkimys käsitellä yksilöitä tasa-arvoisesti synnynnäisistä ominaisuuksista riippumatta. Aiheuttaa → Hetero Pride -porukassa vaikeasti määriteltävää levottomuutta. Termi on keksitty alkujaan haukkumasanaksi → maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa, jossa sillä tarkoitetaan → kulttuurimarksismia.
     
    Hyvinvointivaltio → Kansallisvaltio, jossa julkinen valta viimekädessä huolehtii siitä, että jokainen kansalainen kuuluu keskiluokkaan. Korvattu sittemmin → hyvinvointiyhteiskunnalla.
     
    Hyvinvointiyhteiskunta → Kansallisvaltio, jossa julkinen valta toivoo, ettei kukaan huomaa → hyvinvointivaltion tuhoutuneen → austerity-politiikan takia.
     
    Kansa Kaikki ne → kansallisvaltiossa asuvat ihmiset, jotka eivät ole → eliittiä tai → ulkomaalaisia. → Populistien sanastossa kansalla tarkoitetaan erityisesti teollisuusammateissa työskenteleviä tai työttömiksi jääneitä 25–55-vuotiaita heteroseksuaalisia, valkoihoisia miehiä, joiden ruokavalio on eläinperäinen ja oletuskulkuneuvo henkilöauto.
     
    Kansallisvaltio Mielivaltaisesti historian saatossa rajattu maantieteellinen alue, joka perustelee olemassaoloaan paikallisen → eliitin pilvipäissään kehittämällä fantastisella mytologialla. → Maahanmuuttokriitikot uskovat mytologian olevan kirjaimellisesti totta.
     
    Kulttuurimarksismi → Maahanmuuttokriitikoiden kehittämä sateenvarjotermi, jolla viitataan kaikkeen hiukan outoon ja pelottavaan. Kulttuurimarksismia ei ole tietenkään oikeasti olemassa. Ks. myös → homosaatio.
     
    Maahanmuuttokriittisyys Ulkomaalaisvastaisuus, jolla on yleensä joko rasistinen tai seksistinen motiivi. Useimmiten maahanmuuttokriitikko väittää olevansa heteroseksuaalinen mies, joka vain sattumalta ei kykene ajattelemaan mitään muuta kuin itsevarmoja tummaihoisia miehiä kookkaine peniksineen. Useimmat maahanmuuttokriitikot ovat → uusnatseja.
     
    Mokuklusteri Kuvitteellinen kymmenien, ehkä satojen miljardien eurojen liiketoiminta, joka kustannetaan veroin, veikkausvaroin ja julkisella velalla. → Maahanmuuttokriitikoiden hahmottelemassa fantasiassa → Demlan ylläpitämä toiminta tuhoaa → hyvinvointivaltion, jotta klusterin työntekijöille saataisiin miljoonapalkkiot ja → ulkomaalaisille ostettaisiin televisioita.
     
    Natsi Toisen maailmansodan jälkeen kielletyn Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueen jäsen tai kannattaja. Ks. → uusnatsi.
     
    Popcorn Paahtomaissi alias paukkujyvä. Yleisötilaisuuksissa, kuten urheilukilpailuissa ja elokuvaesityksissä suosittu suolainen pikkunaposteltava. Ks. myös → Hetero Pride.
     
    Populismi Oppi jonka mukaan → kansa on niin tyhmää, että sille pitää puhua kuin taaperoille. Populistinen retoriikka perustuu → vihapuheeseen.
     
    Tsoukki → Vihapuhe, josta ei haluta ottaa vastuuta. Ei pidä sekoittaa → vitsiin.
     
    Ulkomaalainen → Populistisessa kielenkäytössä tummaihoinen tai -hiuksinen.
     
    Uusnatsi → Natseista kiinnostunut yksilö, tavallisesti mies, joka torjuu elämänhallintaongelmiaan masturboimalla supersankarifantasiansa kiihottamana.
     
    Vihapuhe → Populistien harjoittama puhetapa, jossa yllytetään ihmisiä syrjimään, kiusaamaan, kiduttamaan tai tappamaan toisia, ihonväriltään, seksuaaliselta suuntautumiseltaan, uskonnoltaan tai millä tahansa perusteella puheenkuulijasta erottuvia ihmisiä.
     
    Vitsi Hauska juttu. Ks. → tsoukki.
     
    Välttämättömät rakenteelliset
    uudistukset    		 Ks. → austerity, → hyvinvointiyhteiskunta.

     

  • Itäkeskus – Östra centrum

    Maskuliinisuuden kriisistä ja klassisesta koulukiusatuksi tulemisen tunteesta kärsivien keskituloisten valkoihoisten miesten uhriuskonto – niin sanottu maahanmuuttokriittisyys – sisältää eräänä lahkonaan kiehtovan mysteerikultin, jossa koetaan erityisesti Itä-Helsingin rakennettuun ympäristöön sijoittuvia hallusinaatioita.

    Hurskaan maahanmuuttokriitikon on kyettävä vilpittömästi uskomaan näkevänsä palavat lähiöt, kymmenientuhansien khatia jauhavien somalialaisten apaattiset massat ja valkoihoisten naisten teolliset raiskaukset. Hänen on kyettävä kuvailemaan nettifoorumeilla uskonveljilleen, miltä muezzinien vihapuhetta pulppuavat rukouskutsut kuulostavat itähelsinkiläisten moskeijoiden minareeteista.

    Erityisen tärkeää on pystyä esittämään Itäkeskuksen kahviloissa notkuvat somalimiehet kuin he olisivat lintuja Hitchcockin kauhuelokuvassa: kymmeniä jokaisella neliömetrillä, kaikki uhkaavan näköisinä. Vielä parempi, jos heidät esittää resitoimassa Koraanista kohtia, joissa pyhässä sodassa kaatuneille luvataan 72 neitsyttä paratiisissa. Ympärillä tietenkin kauppakeskuksen savuavat rauniot.

    Tämä kaikki vierailematta kertaakaan Helsingin itäisissä kaupunginosissa.

    Etenkin pohjoispohjalaisille nuorukaisille mystinen Itäkeskus-visio on keskeisessä roolissa kasvamisessa tavallisesta hiukan vainoharhaisesta paikalliseksentrikosta kunnallispoliitikoiksi ja kansallisen tason mielipidevaikuttajaksi – parhaimmassa tapauksessa lopulta ehkä kansanedustajaksi.

    Aistein havaittavan reaalimaailman kannalta maahanmuuttokriittisyysuskonto on hivenen kiusallista. Me itähelsinkiläiset kun saatamme olla joissakin pienissä maantieteeseen ja demografiaan liittyvissä asioissa aavistuksen eri mieltä oululaisten ITE-oikeistopoliitikkojen kanssa.

    Esimerkiksi kaikessa.

    Itäkeskuksessa on erivärisiä ihmisiä, mutta sen ei pitäisi olla ongelma muille kuin rasisteille. Ylivoimaisesti suurin muualta muuttanut väestöryhmä ovat savolaiset eli niin sanotut maaltamuuttajat. Vastaantulijat niin metrossa kuin kauppakeskuksessa ovat voittopuolisesti täsmälleen samannäköisiä kuin serkkunsa Varkaudessa.

    Autoja Itäkeskuksessa ei polteta. Muualla maassa ongelma näkyy olevan yleisempi:

    Puotinharjun ostoskeskus Puhoksessa on moskeija, mutta valitettavasti ei minkäänlaista minareettia. Harvempi taitaa tietää, että heti vieressä sijaitsee evankelis-luterilaisen seurakunnan Matteuksenkirkko. Jostain syystä nämä kaksi temppeliä eivät ole moksiskaan toistensa läheisyydestä.

    Itäkeskuksesta on melko vähän tietoa joukkoviestimissä. Se tietenkin vaikeuttaa mielikuvan muodostamista alueesta. Media kaihtaa Itä-Helsingin lähiöitä, mikä on ehkä vähiten yllättävä yhdistävä tekijä islamofobien ja journalistien välillä. Molemmat saavat siten tietonsa kentältä ainoastaan poliisitiedotteiden välityksellä – eikä miekkahihoja kiinnosta raportoida tylsien nukkumalähiöiden arkisista asioista.

    Maahanmuuttokriitikoiden puolustukseksi on sanottava, että useimmat heistä asuvat suunnattomien etäisyyksien päässä Itäkeskuksesta – Oulussa, Espoossa tai Eirassa. Toimittajilla ei ole sitäkään veruketta. Helsingin Sanomain lasikuutio sijaitsee ydinkeskustassa varttitunnin metromatkan päässä palavista lähiöistä. Laiskanpuskeat erkkolaisjournalistit kuitenkin laativat kernaammin uutisia omalla pihallaan tapahtuvista asioista, kuten kevyen liikenteen väylä Baanasta tai Lasipalatsin salavasta, kuin uudesta sushiravintolasta Kontulassa.

    Yhtenä harvoista poikkeuksista oli matka, jonka Helsingin Sanomat teki oululaisen eurabiateoreetikko Olli Immosen kanssa Itäkeskukseen kesällä 2011. Kokemus saattoi olla yhtä uusi sekä haastattelijalle että haastateltavalle.

    Kaasuputki-blogi kantaa nyt kortensa julkisen palvelun kekoon ja julkaisee paljastavan valokuvareportaasin Itäkeskuksesta. Helvetinmoisesta laiskuudesta johtuen kuvauspaikaksi on valittu lähinnä vain Itis-kauppakeskus eikä koko Itäkeskuksen kaupunginosa. Kuvausajat ovat kello 17 ja 19, vain pari tuntia koko maailmaa järkyttäneen kulttuurien yhteentörmäyksen jälkeen.

  • Naisasialiitto Homma

    8

    Joulukalenteri 2011

    Yksi Suomen lähihistorian suurimmista raiskaus- ja hyväksikäyttötapauksista käsiteltiin loppuun eilen oikeudessa.

    Kolmen viime vuoden aikana pientä ohjelmatoimistoa vetänyt mies oli houkutellut firmaansa mallinurasta haaveilevia tyttöjä ja nuoria naisia. Totuus oli toisenlainen: yrittäjä tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa kahdeksitoista ja puoleksi vuodeksi vankeuteen yhdeksästä raiskauksesta, kolmesta törkeästä raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tapon yrityksestä ja ihmiskaupasta.

    Tapauksen jälkipyykki muistuttaa erästä Arthur Conan Doylen klassista Sherlock Holmes -tarinaa. Sen ratkaisun hetkillä kuuluisa etsivänero haluaa kiinnittää huomion ”koiran omituiseen käytökseen” yönä, jolloin veritekoja tehtiin.

    Omituinen käytös ollen sitä, että koira ei ollut tehnyt kerrassaan mitään: konna oli sen oma isäntä, tuttu mies, mitäpä häntä haukkumaan.

    Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin moraalinvartijafoorumi, Homma, on jo muutaman vuoden ajan monitoroinut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se on ollut elimellinen osa tämän verkkoyhteisön harjoittamaa propagandaa, jolla on haluttu vaikeuttaa mieluiten kaikkien tummaihoisten ja/tai islaminuskoisten (miesten) maahantuloa tai Suomessa asumista.

    Maahanmuuttokritiikiksikin kutsuttua etnistä syrjintää on perusteltu erityisesti kahdella argumentilla:

    1. Julkisista rahoista ei riitä sosiaaliturvaa sekä kantaväestölle että kotouttamista vaativille maahanmuuttajille.
    2. Maahanmuuttajat ovat uhka naisten oikeudelle itse päättää, miten ja missä oloissa sallivat ruumiiseensa kajottavan.

    Tässä huomio kiinnittyy kakkoseen. Hommaforumin julkisissa keskusteluissa sana ”raiskaus” mainitaan hyvin taajaan. Yksinkertainen Google-haku tuo esiin tuhansia tuloksia. (Vertailun vuoksi mm. Naisasialiito Unionin sivuilla ja tiedotteissa raiskaus mainitaan vain kuudesti.)

    Selvästi siis naisten raiskaaminen kiinnostaa hommalaisia.

    Itse asiassa se kiinnostaa aivan helvetin paljon.

    Siksi on jännittävää seurata, mitä Hommaforumin naisasiamiehet ajattelevat käsiteltävänä olleesta törkeästä raiskaus- ja ihmiskauppavyyhdistä. Toistaiseksi keskustelu naisten itsemääräämisoikeudesta suomalaisten ohjelmatoimistoyrittäjien käsissä on ollut verraten maltillista. Ja ymmärtäähän sen, kun homoparit ovat tanssineet televisiossa ja kaikkea.

    Koira ei nyt oikein jaksa haukkua.

  • Sai mitä tilasi

    Suomalainen, 21-vuotias nainen putosi viisikerroksisen talon parvekkeelta Alanyassa ja menehtyi vammoihinsa. Syytä ei tiedetä, mutta tilanne vaikuttaa onnettomuudelta. Uutisen tultua julki niukassa muodossaan Hommaforum joka tapauksessa sähköistyi. Avainsanat ”parveke” ja ”turkkilainen poikaystävä” riittivät todisteiksi siitä, että kirottu rodunpettäjä sai mitä tilasi.

    Riemu nuoren naisen kuolemasta oli aitoa. Oppipahan kerrasta.

    Nyt, kun puhutaan kunniamurhista, pitäisi muistaa, että muiden muassa kurdikulttuurissa ne ovat äärimmäisiä tekoja ja liittyvät suvun asemaan yhteisössä. Miesten ”kunnia” tahriutuu, kun suvun naiset ”huoraavat” – esimerkiksi heilastelevat väärään jengiin kuuluvien miesten kanssa. Suvun miesten riiustelut eivät ole likikään yhtä vakava asia.

    Suomessa tätä kunnia-asennetta lähimmäksi pääsevät hommalaiset itse: he monitoroivat kiimaisella kiihkeydellä kaikkia tapauksia, joissa suomalainen nainen on epäilyttävissä suhteissa muunmaalaisen ja etenkin eri uskontoa edustavan miehen kanssa.

    Ulkomaalaisen ja erityisesti ei-eurooppalaisen miehen kanssa seurusteleva nainen saa hompansseilta osakseen kauneimmillaankin typeryksen leiman. Hänen tunteitaan ei pidetä aitoina, vaan hiukan lutkamaisen luonteen aikaansaamana jännityksen- ja seksinnälkänä.

    Ja tietenkin jokainen suomalaisnaisen ja ulkomaalaismiehen suhteessa tapahtunut turma luetaan automaattisesti epäsäätyisen liiton tiliin. Vaikka foorumi täyttyy pulskista krokotiilinkyynelistä, rivien välistä tai aivan suoraan on luettavissa vilpitön nautinto tyydytetystä, jos kohta umpikierosta oikeudentunnosta: NAINEN SAI MITÄ TILASI.

    Tämä siis siitä huolimatta, kuka on tehnyt ja mitä. Jos suomalaisella naisella on kurdimies ja nainen kuolee suojatieonnettomuudessa kahden askeleen tai tuhannen kilometrin päässä miehestään, kuolema ei missään tapauksessa voi johtua punaisia päin kaahanneesta Audista, liukkaista korkkareista jäisellä asfaltilla tai tuhannen promillen kännistä, vaan neek… karvakäs… kulttuurien yhteentörmäyksestä. Hommalogiikassa ei ole olemassa onnettomuuksia tai edes länsimaisia motiiveja ulkomaalaisten tekemille rikoksille.

    Ilta-Sanomien uutisoimasta tapauksesta ei vielä sunnuntai-iltana ole selvillä kuin yleiset tapahtumat. Turkkilainen paikallislehti on tietävinään myös jotain reippaasta viinanjuonnista, minkä lisäksi vihjaillaan mustasukkaisuudesta. Hommalaisten silmissä tämä viimeistään todistaa kaiken.

    Se, että suomalaismedia on joka viikonloppu mustanaan poliisiraportteja samanlaisista, viinapohjaisista kolmiodraamoista, ei tarkoita mitään. Suomalaismiehet näet tappelevat keskenään ja välillä tappavat nykyiset tahi entiset tyttöystävänsä täysin perustelluista, yksilöllisistä syistä, jotka johtuvat jostain aivan muusta kuin ”maan tavasta”.

    Ilman ensimmäistäkään todistetta mistään raiskaustilastofoorumin siveyspoliisit ovat jo saaneet profetian, jonka mukaan pahasti käy kaikille naisille, elleivät Pohjolan salskeat ritarit käy suojelemaan heitä heiltä itseltään.

     * * *

    Ajatusleikkinä voisi pohtia tätä:

    Alle 20-vuotiaalla naisella onkin ikäisensä kundikamun sijasta niskassaan 56-vuotias, naisen siveettömyydestä raivostunut turkkilainen aviomies. Ajatelkaamme, että mies olisi käynyt eroriidan tuoksinnassa tappelemassa naisen asunnolla. Olisivatko maahanmuuttokriitikot hätkähtäneet? Jos mies olisi repinyt naista hiuksista ja lyönyt päähän, olisivatko maahanmuuttokriitikot tulkinneet sen johtuvaksi etelämaalaisesta kansanluonteesta? Mitä maahanmuuttokriitikot olisivat sanoneet siitä, että naisella on koko ajan ollut luonaan myös hänen pieni tyttärensä aiemmasta suhteestaan? Miten maahanmuuttokriitikot suhtautuisivat siihen, ettei virkavalta puutu asiaan mitenkään?

    Tapaus on näet olemassa, mutta mies on ei ole turkkilainen, vaan turkkalainen: supisuomalainen Jussi Parviainen, jonka suhde 19-vuotiaaseen Saanaan on hyvin dokumentoitu kaikkialla.

    Yhtäkkiä koko pariskunnan karu elämä on vain viihdeuutinen, josta ei voi vetää johtopäätöksiä. Ei, Jussi ei ole edes ”suomalainen mies”, vaan vain Jussi itse. Toki: nainen lienee tässäkin tapauksessa ”saanut mitä tilasi”, mutta yllättäen Jussi Parviainen ei enää edusta kansanryhmää, vaan vain omaa hulluuttaan.

  • Kohtaat tumman muukalaisen

    Oululaisen kansanedustaja Olli Immosen maailmankuva ei ole ainutlaatuinen. Edesmennyt brittikirjailija Douglas Adams kuvasi sen tarkasti teoksessaan Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki jo vuosia ennen Immosen syntymää.

    Kyseinen romaani alkaa kertomuksella Krikit-planeetasta, jolla elää herkkä, kauniita rakkauslauluja harrastava kansa. Taivaankappaleella on yksi aivan erityinen ominaisuus: sitä kiertää niin sankka tomupilvi, etteivät sen asukkaat ole koskaan nähneet aurinkoa, kuita tahi tähtiä; he eivät yleensä tienneet avaruuden olemassaolosta.

    Eräänä päivänä kaksi uskaliaampaa tiedemiestä kuitenkin päätyy rakentamaan raketin, joka vie heidät ylempään ilmakehään. He ovat planeetan ensimmäiset ihmiset, jotka koskaan ovat nähneet maailmankaikkeuden.

    – Se on tuhottava, he sanovat.

    Tuon maailmankaikkeuskriittisen planeetan asukkaiden ajattelumalli elää ja voi hyvin Perussuomalaisten nationalistisiivessä. Kun Olli Immonen saapui ensimmäistä kertaa elämänsä aikana Itä-Helsinkiin ja oletettavasti näki ensimmäistä kertaa islaminuskoisia ihmisiä, hän koki olemassaoloaan uhkaavan kriisin. Hänen mielestään oli väärin, että Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla on ”postmoderni” taideteos ja että Puotinharjussa on islaminuskoisia.

    Immonen hengenheimolaisineen näet uskoo, että islaminuskoisuus on luonnotonta. Se ei sovi Suomeen, jos minnekään. Se tekee ihmisestä oitis kelvottoman, eräänlaisen anti-ihmisen.

    Tai oikeastaan sekin riittää, että näyttää muslimilta.

    (Siis että on ruskea.)

    Maahanmuuttokriittisyys eli nuivismi on ideologia, jolla on näennäisesti rationaaliset perusteet, joiden päälle on kasvanut paksu pitkälle vedettyjen tulkintojen sedimentti. Sikäli se muistuttaa uskontoa. Skolastiset debatit tukkivat Hommaforumin, kun hurskaat ja hurskaammat oppineet pohtivat, kuinka monta maahanmuuttajaa väijyy Kaisaniemen pensaissa ja Varissuon ostoskeskuksella.

    Dogmatiikka syntyy apologiasta. Hyvä maahanmuuttokriitikko on sosiologi, kulttuurintutkija ja uskontotieteilijä voidakseen vakuuttaa pakanat uskonsa oikeutuksesta. Hän osaa käyttää asiaankuuluvaa jargonia. Tosin raa’an tutkimuksen sijasta maahanmuuttokriitikon sosiologia muistuttaa pikemminkin astrologian suhdetta astronomiaan.

    Laaditaanhan horoskoopit tieteellisesti. Kukapa voisi kiistää tutkituista ja olemassa oleviksi tunnetuista taivaankappaleista ja niiden suhteellisista sijainneista tehtyjen havaintojen perusteita.

    Nuivismissa ja astrologiassa näillä aksiomaattisilla totuuksilla perustellaan tosin täysin poskettomia ennustuksia ja arvoasetelmia. Väittämien kyseenalaistajalle osoitetaan faktoja: voidaanko kiistää, ettei aurinko nouse elokuussa Leijonan tähtikuviossa? Eikö ole totta, että muslimienemmistöisissä valtioissa on Suomea korkeammat syntyvyysluvut?

    Oireellista on, että ”tiedon” muututtua ”totuudeksi” mikään empiirinen havainto ei enää kumoa mielikuvia. Skeptikko murisee, että aurinkomerkit voivat olla kuukauden verran pielessä ilmoitetuista päivämääristään, mutta se ei jarruta astrologin päätelmiä. Onhan aivan normaalia olettaa pikku leijonapersoonan olevan päämäärähakuisempi kuin muut, suorapuheinen ja pöyhkeä, ja kukaties poikkeuksellisen altis sydän- ja verisuonitaudeille. Ja tietenkin Suomesta tulee Eurabian kalifaatin pohjoinen osavaltio kahdensadan vuoden kuluttua. Koska islam.

    Yllättävästi moni julkiskeptikko on samalla intohimoinen maahanmuuttokriitikko. Epäilylläkin on siis rajansa. Kukapa ei tahtoisi uskoa johonkin?

    Kuten kaikki uskonnot, nuivismi rakentuu todistuksille, joihin uskonnon opit ankkuroidaan. Valistumattoman korvissa puheet kansojen älykkyyseroista, joidenkin kulttuurien kyvyttömyydestä elää länsimaisessa yhteiskunnassa ja uutiseen kuin uutiseen liitetyt raiskaustilastot ovat vain rasistista ja sovinistista sanahelinää. Mutta aivan ytimessä ovat kuitenkin muutamat tieteenfilosofiset ajatelmat:

    1. Maailma kehittyy tai edistyy.
    2. Kehitykseen vaikuttavat tekijät ovat muuttumattomia vakioita tai kehittyvät itse yksisuuntaisesti ja vääjäämättömästi.
    3. Kehityskulkuun ei ole mahdollista vaikuttaa inhimillisin keinoin.

    Olli Immonen käyttää näitä maahanmuuttokritiikin kolmea pääolettamaa apunaan hahmotellessaan rakkaan koti-Suomensa vaiheita nyt ja tulevaisuudessa. Hän toteaa profeetallisesti, että 1. Eurooppa vaiheittain islamisoituu maahanmuuton, maahanmuuttajien korkean syntyvyyden ja uskonnollisen käännytystyön kautta.

    Hän uskoo myös, että 2. maahanmuutto pysyy nykyisellään tai lisääntyy; että maahanmuuttajien lähtömaiden syntyvyysluvut per nainen toistuvat tästä ikuisuuteen sellaisenaan tai kasvavin määrin – sekä rajojen takana että Suomessa. Hän uskoo, että Eurooppa ja Suomi ovat muilta osin sadan vuoden kuluttua sellaisia kuin Eurooppa ja Suomi nyt.

    Hänen kuvitelmissaan 3. islam on eräänlainen luonnonvoima, joten sitä vastaan pitää toimia konkreettisin turvajärjestelyin. Ehkä siis pitäisi rakentaa muuri maamme ympärille.

    Kun katsotaan Maahanmuuton vuosikatsausta vuodelle 2010, saadaan selville, millaiset todelliset luvut uhkaavat maagisesti Suomen olemassaoloa. Turvapaikanhakijoiden määrä on vastoin nuivistista kasvuideologiaa kutistunut eikä Suomi vieläkään ota vastaan kuin mitättömän noron maailman pakolaisvirroista:

    • Ruotsi: 31 819
    • Norja: 10 064
    • Suomi: 4 018.

    Suomeen tuli vuonna 2010 turvapaikanhakijoita seuraavista maista: Irak 575 (muutos vuodesta 2009 -620), Somalia 571 (-609), Bulgaria 485 (-254)

    Missään tapauksessa yksikään uuden eduskuntamme Immosista ei katsele näitä numeroita sellaisina kuin ne ovat. Ei nuivisti ajattele maahanmuuttoa samassa lauseessa Suomen nurinkurisen väestöpyramidin kanssa – puhumattakaan, että hän ikinä hairahtuisi ajattelemaan ihmistä numeroiden takana.

    Hän ajattelee Suomen rajojen sisäpuolella olevia 6 593 Somalian kansalaista. Tilastokeskuksen mukaan heidän määränsä oli kohonnut edellisvuodesta 18,4 %. Laskutaitoisena miehenä Immonen pystyy päättelemään saman kuin kuka tahansa: jos Suomessa asuvien somalialaisten määrä kasvaa 18,4 prosenttia joka vuosi, Suomessa asuu 50 vuoden kuluttua 30 666 781 Somalian kansalaista!

    Kukaan ei tietenkään varsinaisesti perustele, miksi tämä maahanmuutto pitäisi estää ja mikä on varsinaisesti se uhka, jota vastaan nuivistit taistelevat vastajihadissaan. Eihän pelkkää lukumäärää tarjoava ennuste perustele, missä ongelma piilee. Jos nykyisen Euroopan valtauskonnoksi vakiintuisi seuraavien parinsadan vuoden aikana islam, mitä se tarkoittaisi muuten kuin teologisesti tarkasteltuna? Vaikka hyväksyttäisiin mielipuolinen oletusarvo ”islamilaisen kulttuurin” tuhatvuotisesta muuttumattomuudesta, maahanmuuttokriitikko ei pysty kertomaan planeetan tulevaisuudesta mitään enempää kuin keskimääräinen horoskooppimaakari.

    Vihaisia miehiä on aina ollut. Koska natsikortti on vähän väsynyt, tutkitaan toista ilmansuuntaa.

    Nuoressa neuvostovaltiossa ymmärrettiin leniniläisittäin, että luokkataistelu on parasta suorittaa pikaisesti ja fyysisesti. Marxin yhteiskuntateorioita oiottiin ja proletariaatti – tai oikeammin sen ideologisesti motivoidut johtajat – kohosi ylimmäksi kansanluokaksi melko suorasukaisesti poistamalla muut kansanluokat elävien kirjoista.

    1970-luvun Länsi-Euroopassa tätä mallia sovellettiin lukuisissa äärivasemmiston terrori-iskuissa ja poliittisissa murhissa. Suomessa ei väkivallan tielle lähdetty, mutta proletariaatin diktatuuria ja verenpunaista vallankumousta saarnattiin. Stalinilla oli Suomessa koko joukko nuoria ymmärtäjiä, joista moni kohosi eduskuntaankin. Heitä elähdytti fantasia, joka kauhistutti suurinta osaa kansasta ja jopa useimpia heidän puoluetovereistaan.

    Ehkä Olli Immonen olisi saattanut jollekin eri vuosikymmenelle syntyessään vihata kulakkeja yhtä paljon kuin hän nyt vihaa islaminuskoisia.