Kaasuputki

Avainsana: kuolema

  • Uhrattu kansakunta

    Aurinko ei laske. Toukotyöt ja kevätkylvöt on tehty, ensimmäiset perunat ja mansikat on korjattu, mutta vain mausteeksi; varsinainen kasvukausi on etenkin kevätviljojen suhteen vasta alkanut. Jokainen jyväjemmari rukoilee suotuisia säitä ja hyvää satoa. Eikä rukouksen kohde ole eteerinen Jahve kristillisessä etäisyydessään, vaan Saturnuksen, Demeterin tai jonkin paljon vanhemman, mysteerien verhoaman jumalan julma ja verenhimoinen aspekti.

    Tieto on ihmisellä verenkierrossa. Kaikenlainen perimätieto ja sellaiseksi luullut aivopierut tähtäävät kesäpäivänseisaukseen kuin kosmisiin hääjuhliin. Viattomimmillaan folklorismit ilmenevät nudistiyhdyskunnan šamaanirummuttamisena Stonehengeä imitoivan kiviröykkiön äärellä, irvokkaimmillaan puukotusraiskauksina, joissa kukaan ei humalaltaan muista, kuka tuikkasi ketä ja millä.

    Tässä välissä on muistettava, että ihminen kommunikoi jumaltensa kanssa täsmälleen kahdella tavalla: rakastelemalla tai kuolemalla. Suomessa harrastetaan molempia – jahka on kylliksi Ukon vakkoja kumottu – ja aivan erityisellä hartaudella suositaan jälkimmäistä.

    ”Keskikesän juhla vaati 23 kuolonuhria” – Iltiksen uutinen, joka kertoo kaiken mittumaarin ideasta. Astetta atavistisemmin saman asian on otsikoinut Aamulehti: ”Juhannuksen uhriluku nousi yhä: synkin kymmeneen vuoteen”.  Tammerkoski ei suotta laske vesiään juuri siihen järveen, jota sanotaan pyhäksi.

    Ehkä ei siis kannattaisi ottaa riskiä. Juhannusyönä jumalat liikkuvat. Henget käyvät levottomiksi. Kalojen merkeissä syntyneet hyvin tietävät, että magia koskettaa kaikkia. Kuninkaita siitetään, mutta niin myös varkaita. Isättömiä kummassakin tapauksessa. On syytä olla varovainen; tasapaino on säilytettävä. Olisi kannattanut pysyä kotona ja kuunnella suljettujen kaihtimien takana Radio Suomen merisäätä eikä sännätä kossukumarassa lähimpään järveen hukkumaan.

    Ruotsalainen evankelista-laulaja Carola Häggkvist ”hurmasi helluntailaiset” juhannusaattona, kuten Seurakuntalainen-lehti asian uutisoi. Keuruulla. Samassa kylässä kuoli, samana juhannusyönä, 19-vuotias ruotsalaisnuorukainen. Kiivastuiko yksi jumala, kun toista ylistettiin hänen kulmakunnillaan? Olivat motiivit mitkä tahansa, Thor vastasi tähän kostamalla suomalaisille juhannuspäivänä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, mihin jumalten julkinen huutelu johtaa.

    Yöttömänä yönä ihminen ei ole turvassa, luomakunta kihisee jumaluuksia. Koskaan ei tiedä, tuleeko yli usvaisten peltojen valoisan kesäyön puolihämärässä vastaan kirkastunut jumalolento vai Jukka Mutasen minikaivuri. Vai olisiko Kaivuri-Jukka itse myös jumala? Vaatiiko hänkin ihmisuhreja – tieltä suistuvia viattomia mopoilijoita?

    Kaikki on mahdollista.

    Ainakin Mutanen on tehnyt todistettavan maineteon: hänen ansiostaan maahenkeä kumartava keskustalainen Tuomo Hänninen aikoo liittyä Facebookiin.

  • Räätäli Halme

    Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

    Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

    Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

    Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

    Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”