Blog

Yhden miehen kansa

Olli Immonen vihaa suomalaisia. Hän vainoaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla pienituloisia lähimmäisiään vain sillä perusteella, että he asuvat paikkakunnalla, josta hän ei pidä, tai ansaitsevat kapean leipänsä laillisesti ammatista, jota hän ei hyväksy. Hän on ajatuspoliisi, joka kieltäisi eriävät mielipiteet siinä missä tosiasiatkin, jos voisi. Immonen on Suomen törkein elitisti.

Oululaispoliitikon toiminnan irstautta kasvattaa roimasti se totuus, että Immonen itse on hyväpalkkainen poliittinen broileri, jonka tase Suomen valtion kannalta – Perussuomalaisten teettämän tutkimuksen perusteella – on raskaasti miinusmerkkinen. Immonen ei ole aikuisen elämänsä aikana ennättänyt edes aloittaa hyvinvointivaltiolta saamiensa etujen takaisinmaksua ennen siirtymistään vieläkin muhkeammille kansanedustajapalkkioille.

Ajattelukykyiselle ihmiselle koulutustasoon katsomatta tuottaa tuskaa yrittää suhtautua Immosen loputtoman pitkiin, kauttaaltaan vainoharhaisiin vuodatuksiin ikään kuin punnittuja tosiasiaväittämiä sisältäminä poliittisina avauksina. Kaikesta näkee, että Immosen käsitys todellisuudesta on niin pahasti vääristynyt, ettei mitään yhteistä keskustelurajapintaa kansan enemmistön kanssa enää ole. Kaikki mitä Olli Immonen kirjoittaa ”punavihreästä kuplasta” kertoo oikeasti hänestä itsestään.

Eivätkö nämä Immoselta poimitut lainaukset sovi Immoseen ja hänen tukijoukkoihinsa lähes sellaisenaan?

Kyseinen muita ylenkatsova porukka on jo puolen vuosisadan ajan kilvan halveksinut ja polkenut kansallisia perinteitä ja kansallisidentiteettiä kansan enemmistön mielipiteistä piittaamatta.

Tyypillistä vasemmistohegemonialle on se, että se pyrkii kieltämään kaikki ikävät tosiasiat sekä vaientamaan sen kannalta epämieluisan ja haitallisen yhteiskunnallisen keskustelun.

Vasemmistohegemonian kannattajat pyrkivät tekemään kaikista vähemmistöistä uhreja. Tämän jälkeen he ryhtyvät kiihkomielisesti puolustamaan näitä ”sorrettuja” väestönosia ja siten pyrkivät pönkittämään omaa agendaansa ja valta-asemaansa yhteiskunnassa.

Ylimielisenä elitistinä Olli Immonen asettuu tavallisen ihmisen yläpuolelle ja jakaa korkeasta norsunluutornistaan väkeä vuohiin ja lampaisiin. Väärentämättömän hybriksen vallassa hän varaa itselleen ja vain itselleen oikeuden määritellä, ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja, kuka elää, kuka kuolee.

Kansanedustaja on vienyt suvaitsemattomuutensa niin pitkälle, että se alkaa muodostua ongelmaksi hänen äänestäjilleenkin. Hän ei halua tutustua haukkumiinsa yliopisto-opiskelijoihin, toimittajiin, tuomareihin, kilpaileviin poliitikkoihin, helsinkiläisiin tai kulttuuri- ja taideammateissa laihaa elinkeinoaan kokoon raapiviin kansalaisiin ympäri Suomea. Hänelle nämä ihmiset ovat kategorisesti vihollisia, eivät ihmisiä ja maanmiehiä.

Selvää on tietenkin, että näiden kuviteltujen vihollisten uhreja ovat Immosen kaltaiset keski- ja hyvätuloiset miehet.

Immosen mukaan hänenkaltaistensa nationalistien sanomisen ja ajattelun vapautta on kahlittu julmasti paheksuntaa ja vastaväitteitä käyttämällä. Immoselle porvarilliset käytöstavat näyttäytyvät sensuurina ja hänen nuhtelemisensa vainona. Tässä mielessä mies ei ole kauhean kaukana naapurinsa Sanna Ukkolan ajatusmaailmasta. Muistammehan blogimerkinnän, jossa Ukkola vertasi Kalevan päätoimittajan kokemaa Facebook-keskustelua korruptoituneen diktatuurin harjoittamaan mielivaltaiseen sensuuriin. Lisääköhän Oulun kaupunki juomaveteen jotain perspektiiviharhaa aiheuttavaa hallusinogeeniä?

Kaikissa salaliittoteorioissa on eräs ristiriita, jota toisen kauden kansanedustaja ei itse halua tai edes kykene näkemään. Hänen mukaansa Suomea pitää lujassa pihtiotteessa kaikkea julkista toimintaa säätelevä ”vasemmistohegemonia”. Jos näin todella olisi, miksi ihmeessä kukaan tämän antinationalistisen diktatuurin jäsen ei ole pysäyttänyt hänen nousuaan lainsäätäjäksi tai estänyt häntä julkaisemasta vihasaarnojaan? Saattaa olla ylittämätön isku vapaustaistelijan identiteetille, kun usva aivoissa hälvenee ja senaattori tajuaa, ettei mitään ”vasemmistohegemoniaa” ole olemassa ja että kukaan ei juonittele Olli Immosen suun tukkimiseen tähtäävää valtiollista salaliittoa.

Pohjimmiltaan Immonen toki on vain kannattajiaan hyväksikäyttävä oikeistopoliitikko. Hän ajaa kaksilla rattailla niin kuin kuka hyvänsä populisti. Immonen voi kirjoittaa näin…

Koska vasemmisto ja oikeisto elävät tänä päivänä liitossa keskenään, on tästä syystä kansallismielisyys ainoa varteenotettava vastavoima nykyiselle rahanvallan ja monikulttuurisuuden nimiin vannovalle globalistiselle järjestelmälle. Jos haluamme aidosti palauttaa vallan takaisin kansalliselle tasolle, pois ylikansallisten päätöksentekoelinten, monikansallisten suuryhtiöiden ja niitä tukevien poliitikkojen käsistä, on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous.

… mutta Perussuomalaiset joka tapauksessa kannattavat TTIP-sopimusta. Eikä siinä ole riviäkään Olli Immosen hellimistä kansallissosialistisista tavoitteista.

23.4.2015
Kaasuputki äänestää

Ennakkoäänestys on ohi, mutta vaalipäivä edessä. Ne todelliset vaalit. Äänestäminen arkipäivänä lounastauolla tai töiden jälkeen postissa on hätähousujen hommaa. Premature election, kuten sanoisimme kansalliskielellämme englannilla. Touhu on ymmärrettävää, jos on vaalipäivänä työvuorossa, mutta muuten ennakkoäänestäminen on vähän niin kuin kävisi maistraatissa vihillä, vaikka kihlapari kuuluisi kirkkoon.

Säädylliset ihmiset käyttävät äänioikeutensa oikealla äänestyspaikalla oikeana äänestyspäivänä. Se on paitsi kunniakas perinne myös hyvää kuluttajansuojaa: vaalisunnuntaina kaikki kampanjan aikaiset kuprut ynnä skandaalit ovat selvinneet ja salarakkaat sekä vaalivauvat haastateltu. Vaalipäivän ääni on vakaan ja harkitsevan ihmisen huolellisesti punnittu kannanotto.

Pyhänä virastotalon huoltoyhtiön irakilaiset työntekijät käyvät kiskaisemassa Suomen valtioliput salkoihin. Töihin tulleiden virkamiesten palkka juoksee kaksinkertaisena. Vaalilautakunnat tarkastavat kalustonsa, avaavat äänestyspaikan ja ryhtyvät ottamaan vastaan demokratiaa.

Kansalaisen kotona vaalipäivä alkaa tavallista arvokkaammilla aamukahveilla. Pöytään voidaan siivuttaa toinenkin viipale pullapitkoa. Radio avataan. Siellä paikallis- tai maakuntaradion lupsakka toimittaja kertoo urheilu-uutisten lomassa, miten hienoa on äänestää vaalipäivänä. Tosin hän itse joutui äänestämään ennakkoon, koska on vaalipäivänä työvuorossa. Ohjelmassa soitetaan sivukylän alakoululla vaalilautakuntaa johtavalle eläkeläiselle ja kysytään, miltä tuntuu.

Kahvin jälkeen koko perhe pukeutuu siisteihin vaatteisiin – smart casual riittää hyvin, ei kukaan vaadi rippipukua – ja suuntaa oikeusministeriön ilmoittamalle äänestyspaikalle. On kohteliasta sujauttaa lompakon pohjalle unohtuneet viisisenttiset ovensuussa kyttäävän hyväntekeväisyysjärjestön lippaaseen.

Tässä ovat Kaasuputki-blogin suositukset niille, jotka eivät ole vielä äänestäneet:

Lapin vaalipiiri

29 Inkeri Yritys

Kittilän kunnanjohtaja erotettiin hirvittävän puliveivauksen jälkeen lain henkeä ja kirjaintakin rikkoen, koska tämä oli kehdannut haastaa paikallisen mafian. Yksikään puolue ei selviä asiasta puhtain paperein, ei edes Vasemmistoliitto. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys kuuluu niihin harvoihin, jotka uskalsivat sanoa ääneen, ettei asiassa ole menetelty oikein. Rohkeutta puolustaa oikeutta jopa omia vastaan tarvitaan myös Arkadianmäellä.

Oulun vaalipiiri

135 Katja Hänninen

Varasijalta eduskuntaan noussut Katja Hänninen joutui järjettömän julkisen viharyöpyn kohteeksi, kun Elämän Kovan Koulun ehtolaiskurssille jämähtäneet nettikeskustelijat saivat selville hänen pitkän parisuhteensa epätavalliset alkuvaiheet. Kansanedustaja piti päänsä kylmänä ja osoitti moraalisaarnaajille, miksi hän on eduskunnassa päättämässä maan asioista ja he puskissa huutelemassa vielä seuraavankin vaalikauden.

Keski-Suomen vaalipiiri

100 Matias Heikola

19-vuotias Matias Heikola ponnistaa Jämsästä, jonne hän on tovereineen perustanut Vasemmistonuorten paikallisosaston. Keski-Suomi kuuluu maamme sakeaan raamattuvyöhykkeeseen. Helluntaiherätys äänestää perussuomalaisia, kirkolliset herätysliikkeet kristillisdemokraatteja ja tapauskovaiset keskustalaisia. Nopeasti hupeneva työväestö äänestää kernaimmin oikeistodemaria, kuten helsinkiläistä työläisherra Lauri Ihalaista. Vakiopaineessa reggaen tahtiin notkuvat kolme vasemmisto-opiskelijaa eivät ikinä tee vallankumousta edes omalla soittolistallaan. Siksi luottamus vasemmistolaisen nuorisoliikkeen voimaan pohjoishämäläisessä teollisuusyhdyskunnassa ansaitsee kannatuksen vaikkapa valtiollisissa vaaleissa annetun äänen välityksellä.

Vaasan vaalipiiri

26 Anneli Lehto

Jos ei ole varma ehdokkaasta, yksi hyvä sääntö on pyrkiä antamaan ääni nuorelle naisehdokkaalle. Pohjanmaalla tämä on entistäkin tärkeämpää. Vuonna 1983 syntynyt rakennusinsinööri Anneli Lehto edustaa Vasemmistoliiton tämänhetkistä punavihreää päävirtausta. Hän vastustaa ydinvoiman lisärakentamista ja asettaa ympäristön kaikessa etusijalle. Vasemmistoliitonkaan kohdalla se ei ole aina ollut itsestäänselvyys.

Savo-Karjalan vaalipiiri

137 Antti Saarelainen

Lieksa on tympeiden rasistien asuttama junttitaajama. Tai ainakaan lieksalaiset eivät ole tehneet mitään tuulettaakseen koko maahan hiljalleen leviävää myrkyllistä ilmapiiriään. Muutto Lieksasta Joensuuhun ei ole kilometreissä loputon, mutta henkisesti se on valtava harppaus. Antti Saarelainen on tehnyt tuon maineteon ja oppinut joensuulaishumanistien keskellä uusia taitoja, kuten feminismin. Jokainen f-sanaa myönteisessä mielessä käyttävä poliitikko on todellinen kansallisaarre.

Pirkanmaan vaalipiiri

143 Anna Kontula

Vasemmistoliiton ja koko Suomen terävintä kärkeä edustava Anna Kontula on viimeinen renessanssi-ihminen. Hän ei epäröi pistää itseään likoon vaikeammissakaan asioissa. Poliitikkona, tutkijana ja tietokirjailijana hän on erikoistunut aiheisiin, jotka ovat usein epämuodikkaita ja suuren yleisön silmissä pahimmillaan hyvinkin epäilyttäviä – olivat nämä sitten rakennusmiehiä tai seksityöläisiä. Kontulan ajattelua voisi kuvata eräänlaiseksi äärirealismiksi, joka on yleensä niin aukotonta, että poliittisille opponenteille ei jää muita vasta-argumentteja kuin hänen henkilönsä arvostelu.

Hämeen vaalipiiri

25 Elisa Lientola

Vasemmistoliitto on kulttuuripuolue par excellence. Eduskuntaryhmässä on aina ollut kirjailijoita ja runoilijoita. Lahtelainen Elisa Lientola on kuvanveistäjä, joka myös opettaa kuvataiteita. Hän tietää taiteilijan arkeen ja toimeentuloon liittyvät ongelmat, mutta myös syyt ja motiivit taiteilijan uran valitsemiseen. Millään tavalla se ei ole ehdokkaalle haitaksi, että hän tulee Helsingin ja suurten yliopistokaupunkien ulkopuolelta. Kallion kulttuuripiireissä kun helposti unohtuu, millaisessa ahdingossa maakuntien taiteilijat tai sellaisiksi haluavat ovat.

Satakunnan vaalipiiri

71 Raisa Ranta

Taas yksi insinööri? Kyllä vain! Porilainen Raisa Ranta on punavihreä feministi, joka – äärioikeiston suosimaa verbiä käyttääksemme – homorummuttaa surutta sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolesta. Suomalaisessa vaalijärjestelmässä yhdistellään henkilö- ja listavaalin ominaisuuksia siten, että jokaisen ehdokkaan saama ääni menee osaksi listan yhteistä vertauslukua. Henkilökohtaisella äänimäärällä ratkotaan sijoitus läpimenijöissä. Satakunnassa tämä on tärkeää, sillä vaalipiiri on perinteisesti lähettänyt parlamenttiin Vasemmistoliiton oikeistosiipeä edustavan Jari Myllykosken. Nyt olisi aika kokeilla kandidaattia vasemmalta.

Kaakkois-Suomen vaalipiiri

61 Taneli Hämäläinen

Trolli eduskuntaan! Taneli Hämäläinen on tuttu nimi City-lehden lukijoille ja erilaisille kuokka- ynnä kiakkovieraille. Provokatiivisesta kirjoitustyylistään ja tavattomasta kirjoitusnopeudestaan tunnettu toimittaja ei välttämättä ole eduskunnassa aivan kuin kotonaan, mutta se riittää, jos on kuin vieraissa kävisi. Vasemmistoliittoa on aina vaivannut pyrkimys jonkinlaiseen ylikorrektiin salonkikelpoisuuteen, jotta kukaan ei vain suhtautuisi puolueeseen häirikkönä. Kirosanoja ja sormella osoittelua välttelemällä saavuttaa varmasti protokollamestarin suosion, mutta varovaisen on turha odotella klikkauksia.

Varsinais-Suomen vaalipiiri

134 Li Andersson

Image-lehti teki männä syksynä Vasemmistonuorten puheenjohtajasta ja eurovaalien ääniharavasta kansijutun otsikolla ”Hän on vasemmiston ainoa toivo”. Päätoimittajan mukaan otsikko on tarkoituksellisesti kärkevä, mutta osittain se on myös totta. Vasemmistoliitto on käynyt läpi hurjan sukupolvenvaihdoksen, joka alkaa olla valmis kautta maan. Vuonna 1987 syntynyt Li Andersson kuuluu ikäluokkaan, jolle koko Neuvostoliitto on pelkkä luku historiankirjoissa, eräänlainen myytti – hiukan niin kuin natsi-Saksa tai Brasilian keisarikunta. Pyyleville toimittajasedille ja oikeistopuolueiden ideologeille nuoret vasemmistolaiset ovat vaikea ongelma. Nelikymppiset puoluekaaderit sentään ovat kasvaneet itäblokin varjossa, mutta parikymppisten maailma on aivan toinen. He ovat eläneet lapsuuden, jossa Venäjällä vallitsee villi markkinatalous, Virosta laivataan pakettiautoittain viinaa, Suomi on jääkiekon maailmanmestari ja Keanu Reeves käyttää Nokian kännykkää taistellessaan tekoälybotteja vastaan keinotodellisuusmatriisissa.

Uudenmaan vaalipiiri

163 Oula Hyrske

Keski-Uudenmaan alue lienee suurimmalle osalle suomalaisista vain radanvarteen noussutta kerrostalomaisemaa, mutta kyseessä on myös yli sadantuhannen asukkaan tilkkutäkkikaupunki. Poliittinen valta Tuusulanjärven rantojen hegemoniakamppailussa on painottunut pikemminkin etelään Keravalle kuin pohjoiseen Järvenpäähän. Vasemmistoliiton Uudenmaan listalla on hurja joukko hyviä ehdokkaita, mutta nostettakoon nyt jalustalle Oula Hyrske. Järvenpääläinen perheenisä on loputtoman ahkera politiikan tekijä ja tunnustettu kulttuuriammattilainen. Kyllä eduskuntaan mahtuu myös muita muusikoita kuin Mikko Alatalon kaltainen ankea populisti.

Helsingin vaalipiiri

29 Veronika Honkasalo

Vasemmiston tohtoriosastoon kuuluva nuorisotutkija Veronika Honkasalo on hankkinut kannuksensa opiskelija- ja järjestötyössä ennen kuin nousi rakettimaisesti mukaan puoluepolitiikan kovaan ytimeen. Monikulttuurisuuden raskaan sarjan ammattilainen kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, joita niin sanotut maahanmuuttokriitikot vainoavat pahimmillaan hyvinkin henkilökohtaisesti. Kun faktoja ja väitteitä ei osata kumota toisilla faktoilla ja vastaväitteillä, hyökätään ihmisen kimppuun. Onneksi tämä ei ole turmellut Honkasalon loistavaa huumorintajua ja kykyä nähdä asiat todellisessa mittakaavassaan – molemmat ominaisuuksia, joista punavihreässä kuplassa ei luoja paratkoon ole ylitarjontaa.

18.4.2015
Yrjö Rautiosta Kansan Uutisten päätoimittaja

Yhdentoista vuoden korpivaellus tuli onnellisesti päätökseen maaliskuisilla keväthangilla kun neuvottelut Kansan Uutiset Oy:n ja lehdestä aikoinaan ovet paukkuen lähteneen emerituspäätoimittaja Yrjö Raution välillä saatiin kaikkia osapuolia tyydyttävään tulokseen. Lyhyen ylimenokauden ”Kusaria” päätoimittanut Sirpa Puhakka siirtyy lehden määräaikaiseksi erikoistoimittajaksi, kun Rautio jälleen astuu rakkaan työväenlehtensä johtoon.

Kuusitoista vuotta Kansan Uutisten päätoimittajana aina vuoteen 2004 työskennellyt Rautio on välivuodet pitänyt kynänsä terävänä kirjoittamalla kolumneja Apuun ja Helsingin Sanomiin päivänpolttavista asioista, kuten SKP:n enemmistön ja vähemmistön – niin kutsuttujen taistolaisten – välisistä henkilö- ja linjaristiriidoista. ”Heittolaukauksistaan” tunnettu Rautio aikoo jatkaa samalla linjalla vanhassa tutussa vasemmistomediassaan. Aihe taatusti kiinnostaa kaikkia lehden lukijoita ikään ja sukupuoleen katsomatta.

– Vasemmistoliitossa on paljon vanhoja stalinisteja, jotka eivät ole koskaan tehneet tiliä menneisyytensä kanssa, Rautio toteaa luottavaisesti.

Hän uskoo neljänkymmenen vuoden takaisten traumojen tavoittavan myös uusia lukijoita:

– Puolueessa on lisäksi nuoria myöhempien aikojen änkyröitä, joiden politiikkakäsitys kasvaa suoraan stalinismin perinnöstä.

Koko Suomea jäytävän stalinismin uhasta keskustellaan Raution mukaan liian vähän. Hän aikoo korjata tilanteen Kansan Uutisten sivuilla.

– Äärioikeisto ja -vasemmisto eivät ole janan ääripäitä, vaan vierekkäisiä pisteitä ympyrällä, Rautio muistuttaa arvoituksellisesti virnistellen.

Tässä hän on maahanmuuttokriitikoiden kanssa samaa mieltä siitä, että myös Hitler oli oikeastaan vasemmistolainen ja että mitään ”äärioikeistoa” ei edes ole olemassa.

– Kun kulkee kyllin kauas vasemmalle, tulee äärioikealle, kun kulkee kyllin kauas oikealle, tulee äärivasemmalle.

Vaarallisilta on, että koskaan ei voi tietää, kuka on stalinisti. Rautio huomauttaa, että fanaattiset liikkeet houkuttelevat mukaan ”älykkäitä, sivistyneitä ja fiksuja ihmisiä”.

– Heitä oli stalinismissa – myös sen suomalaisessa ilmenemismuodossa, jota kaunistellen taistolaisuudeksi kutsuttiin.

Erityisesti stalinisteja haudotaan Raution mukaan Vasemmistoliitossa.

– Siihen kuuluu stalinisteja, joiden oikeampi paikka olisi häpeäpaalussa historian tunkiolla.

Vasemmistoliiton ongelma ei Raution mielestä ole kuitenkaan pelkästään stalinisteissa. Puolueen riveissä on suunnattomasti enemmän kaikkia muita kuin stalinisteja, mikä saattaa harhauttaa heikommalla havaintokyvyllä varustetut kansalaiset kuvittelemaan, että Vasemmistoliitto olisi arvoliberaali punavihreä työväenpuolue.

– Järkevintä olisi, että puolueen reformistit siirtyisivät Sdp:hen – ja vihreät vihreisiin. Puolue jäisi niille, jotka haluavat tehdä siitä museon vaalimaan stalinististen aatteiden rippeitä.

Merkittävimmäksi syyksi kaikkialla ympärillään rehottavaan taistolaisuuteen Rautio arvelee Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta – tai ”vasemmistoa”, kuten Rautio sitä nimittää – riivaavan henkilökulttivajeen. Nuoriso säntäisi vaaliuurnille huomattavasti nykyistä kerkeämmin, mikäli Paavo Lipponen yhä johtaisi vasemmistoliikettä.

Ensimmäinen Yrjö Raution toimittama Viikkolehti tulee pääsiäispyhien vuoksi jakeluun poikkeuksellisesti jo 1. huhtikuuta. Lehteä jaetaan samana päivänä ilmaiseksi Kontulan ostoskeskuksessa kello 12. Sadalle ensimmäiselle lahjoitetaan Viikkolehden lisäksi muoviämpäri.

1.4.2015
Ihan tavallinen perhe

LUGANO, SVEITSI.

Vuoristojärven penkereille kohonnut italialaiskaupunki kylpee nousevan auringon valossa. Diplomaattien, investointipankkiirien ja kansainvälisten järjestöjen työntekijöiden autot alkavat ilmestyä kaupungin kapeille kaduille. Risteilyvieraat ja patikkamatkailijat valokuvaavat jylhää järvimaisemaa. Vetten yllä yhä lipuu verkkaista usvaa. Mutta Hotel Splendide Royalin presidenttisviitistä verkkaisuus on kaukana. Huoneistossa on meneillään täysi kuhina.

Venäjän presidentti Vladimir Putin, 62, on juuri kylvettänyt vain muutaman päivän ikäisen vauvansa. Hän on tapansa mukaan paidatta. Kätilö on ollut vieressä auttamassa. Pienokainen on kääritty pehmeään pyyhkeeseen. Presidentti kaivaa hiukan hermostuneena sairaalalta saadusta hoitokorista kertakäyttöistä vaippaa. Putinin puoliso, pian 32-vuotias Alina Kabajeva, makoilee aamutakissaan sohvalla ja hihittää, kun Putin äärimmäisen varovaisesti kiinnittää vaipan tarrat. Presidentin sihteeri odottaa ovella kiltisti vuoroaan päivän agendan kanssa. Vielä ei ole töiden aika, sillä nyt Putin on vain yksityinen kansalainen. Vova on isyyslomalla.

Kaasuputki-blogi on ainoana länsimediana saanut tilaisuuden haastatella pariskuntaa heidän tuoreesta perheonnestaan.

Sant’Annan yksityissairaalassa kauniin tyttären synnyttänyt Kabajeva kotiutui joitakin päiviä sitten. Sen jälkeen äiti ja vauva ovat asuneet lapsen isän, presidentti Putinin, kanssa ylellisessä hotellihuoneistossa. Tavoitteena on matkustaa takaisin Venäjälle heti, kun Alinaa hoitanut lääkäri antaa luvan. Mutta toistaiseksi kolmihenkinen perhe nauttii kiireettömästä arjesta maailman kauneimpiin kuuluvassa järvimaisemassa.

Alina ja Vladimir ovat seurustelleet jo muutamia vuosia. Nuori urheilija ja Venäjän presidentti tapasivat aikanaan töiden kautta. Alina edusti Venäjää lukuisissa arvoturnauksissa hyvällä menestyksellä ja olisi ollut ihme, mikäli kaksinkertaisen olympiamitalistin ja maan presidentin polut eivät olisi edes ohimennen ristenneet. Varsinaiseksi romanssiksi toveruus kuitenkin kasvoi vasta neiti Kabajevan parlamenttiuralla. Duuman jäsenenä ja puolueen kannattajana Alina tapasi Vovaa säännöllisesti.

– Jossain vaiheessa sitten vain klikkasi, Vladimir kertoo sivulleen katsomatta sitoessaan pienen vauvansa kietaisubodya. Sinuttelemme tuttavallisesti, lapsen syntymä on selvästi pehmentänyt suurvaltajohtajaa.

Alina nyökkää sohvalta. Kumpikaan ei suhdetta hakenut, mutta sellaisen he saivat. Kilpavoimistelija ja hyväkuntoinen kamppailu-urheiluharrastaja ymmärsivät toisiaan syvällisesti alusta asti.

– En voisi edes harkita seurustelevani miehen kanssa, joka ei harrasta liikuntaa, Alina kertoo.

– Enkä nyt tarkoita mitään lenkkeilyä tai hiihtoa, vaan kovia fyysisiä haasteita. Esimerkiksi meidän seksielämämme on hyvin monipuolista, koska olemme molemmat tottuneet mutkikkaisiin liikesarjoihin ja olemme hyvin notkeita.

Vova on samaa mieltä:

– Voimme myös harjoitella yhdessä samassa salissa, hän permannolla ja minä tatamilla. Me olemme toistemme parhaimmat kirittäjät. Kumpikaan ei suostu olemaan se, joka poistuu suihkuun ensimmäiseksi.

6. maaliskuuta syntynyt tytär on kuitenkin hillinnyt kuumaveristä Putinia.

– Edellisessä liitossa syntyneiden lasteni elämä jäi minulle vieraaksi. En ollut osallistuva isä. Pidin huolen vain siitä, että kotona on rahaa ruokaan. Vaikka olen sittemmin lähentynyt aikuisten tytärteni kanssa, pelkään menettäneeni jotain täysin korvaamatonta.

Nyt rahahuolet ovat toistaiseksi ohi. 200 miljardin dollarin omaisuuden työnsä ohessa luonut Vladimir on päättänyt olla toistamatta laiminlyöntiään uudessa parisuhteessaan.

– Aion osallistua tyttäreni kasvatukseen enemmän, Vladimir kertoo.

– Aivan ensiksi pidän isyysloman. Haluan että tyttäreni ja minun välille muodostuu alusta asti luja side.

Alina on ylpeä miehensä uudenaikaisesta ajattelusta.

– Vova on hyvä roolimalli venäläiselle miehelle. Hän ottaa osaa kotitöihin ja lapsensa elämään, muttei menetä grammaakaan maskuliinisuudestaan niin tehdessään.

– Näin on, kyllä se Ukrainan kriisi pyörii ilmankin, että minä siellä joka päivä heilun kuin heinämies, Vladimir murjaisee nostaen pienen ihmisen sohvalle äidin rinnoille.

Alun perin Vladimirin oli tarkoitus pitää isyysvapaata täydet kaksi viikkoa, mutta laajan Venäjänmaan julman itsevaltiaan toimi ei jousta aivan yhtä paljon kuin hiukan tavanomaisemmat ammatit. Ei siitäkään huolimatta, että lähes kymmenen dramaattisen päivän aikana Vovan yöunet ovat jääneet vähiin.

Hän näyttää hiukan kalpealta ja väsyneeltä.

– Voi olla, että joudun matkustamaan kotiin hiukan ennen muuta perhettä, sillä joudun tapaamaan Kirgisian presidentin, Vladimir harmittelee, mutta katselee Alinan sylissä nukkuvaa vastasyntynyttä lempein silmin. Hän naurahtaa:

–Toisaalta se antaa minulle mahdollisuuden laittaa kotona kaikki valmiiksi vauvaa varten.

Jätän onnellisen perheen tutkimaan uutta elämäänsä. Adjutantti avaa minulle oven, kun kuulen jo presidentin sihteerin esittelevän asiaansa. Ainakin uudet koodit Venäjän ydinaseisiin on jälleen arvottu.

16.3.2015
Ihmisvihaajan viimeinen temppu

Siitin on herkkä ruumiinosa, joka terveenä palvelee omistajaansa monin tavoin. Virtsa poistuu sen kautta miehen elimistöstä. Lukuisten hermopäätteidensä ansiosta sen stimuloiminen tuottaa seksuaalista tyydytystä joko yksin tai halukkaan kumppanin tahi kumppaneiden kanssa. Samalla se usein voi tuottaa mielihyvää myös vartalossa, johon se on penetroitunut.

Tämän takia on väärin sanoa, että Kari Rajamäki olisi mulkku. Ei ole.

Kari Rajamäki on eräänlainen olio, jonka suosikkiharrastuksia ovat kalastus ja vailla täysiä kansalaisoikeuksia Suomessa asuvien ihmisten vahingoittaminen. Hän on pohjoissavolainen oikeistodemari, jonka mielestä 35 euron vuotuisen valtakunnallisen kalastuslupamaksun vaatiminen 1500 euron keskieläkettä nauttivalta 65-vuotiaalta on ihmisoikeusrikos, mutta julkisen terveydenhuollon välttämättömien palveluiden epääminen lapsilta ja raskaana olevista naisilta ei.

10. maaliskuuta 2015 hallituspuolue SDP:n kansanedustaja Kari Rajamäki liittoutui oppositiopuolue Perussuomalaisten kanssa kaataakseen puoluetoverinsa johdolla valmistellun, hallituksen yksimielisesti esittämän lakiesityksen paperittomien terveydenhuollosta. Ehdottamalla persujen kannattamana esityksen pöytäämistä Rajamäki varmisti, ettei eduskunta tällä vaalikaudella ehdi säätää esityksen pohjalta lakia.

Suomessa toki hoidetaan jo nyt paperittomiakin, mutta vain ensiavussa.

”Hän halusi pitää huolta, että diabeteslapsen ensimmäinen hoito Suomessa on raajan amputaatio”, Vasemmistoliiton Anna Kontula toteaa Rajamäen edustamasta ajatusmaailmasta.

Perussuomalaisten likimain geneettinen taipumus vainota ulkomaalaisia on niin itsestään selvä, ettei siitä jaksa edes tuohtua. Tosin Timo Soinilta voisi kysyä, miksi hän on yhtäkkiä niin halukas syyttämään viatonta lasta tämän vanhempien rikkeistä. Ovathan persut ovat muun muassa vastustaneet aborttia pontevasti juuri sillä verukkeella, että syntymätön lapsi on syytön niihin olosuhteisiin, joissa se siitettiin. Nyt, kun tämä samainen syytön lapsi – syntymätön tai syntynyt – täytyisi pitää hengissä, kaikki asiaankuuluvat raamatunlauseet ovat oudosti unohtuneet.

Mutta Kari Rajamäki on ainakin nimellisesti sellaisen puolueen jäsen, joka Forssan ohjelmassaan vuonna 1903 esitti tämän vaatimuksen:

8. Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi. Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton hautaus.

Ja nyt siis ei puhuta edes sotaveteraanien vuodepaikat kavalasti kaappaavista terveysturisteista, vaan noin kahdentuhannen ihmisen elämää koskevasta olemassa olevien palveluiden laajentamisesta. He ovat ihmisiä, jotka jo nyt ovat Suomessa. He ja heidän ongelmansa eivät katoa minnekään, vaikka kuinka sulkisimme silmämme asialta.

Uudistuksen arvioitu kokonaiskustannus olisi puoli miljoonaa euroa vuodessa. Se on summa, jonka esimerkiksi Helsingin kaupunki heittää pelkkänä virkamiespäätöksenä ostaakseen kaapelitv-yhtiöltä mainostilaa.

Rajamäen mielestä hädässä olevia ihmisiä ei saa auttaa, mikäli on edes teoreettinen mahdollisuus, että joku aivan tahallaan tulisi apua hakemaan. Lakiesitys ei tätä mahdollisuutta avaa, mutta ei nyt anneta faktojen häiritä hyvää ulkomaalaisvastaisuutta.

Janne Zareffin kommentti Yleisradion Pressiklubin seinällä kertoo tämän saman ytimekkäämmin ja äkäisemmin:

https://www.facebook.com/ylepressiklubi/posts/10152884717962874

Silti – kaikessa ankeudessaankin Rajamäki on vain edustuksellisen demokratian valitettavaa ydinjätettä, jolla on ollut aivan liian pitkä puoliintumisaika. Huomattavasti masentavampia ihmisvihaajia ovat ne 6 776 pohjoissavolaista, joiden mielestä tämä sosiaalidemokratian ja kansallissosialismin sekoittanut karriääripoliitikko on edes huumorimielessä oikealla asialla. Tai ehkä 6 775, mikäli oletamme yhden äänen tulleen työläispatriootilta itseltään.

Rajamäki on ennenkin käyttänyt hyväkseen äänestäjiensä synkimpiä ennakkoluuloja. Hän tietää, että suomalainen sietää mitä tahansa ihmis- ja kansalaisoikeusloukkauksia, kunhan kuri ja järjestys säilytetään. Rajamäki on mennyt tässä periaatteessa sellaisiin äärimmäisyyksiin, että on jopa antanut rikkoa kuria ja järjestystä, jotta saadaan luotua mielikuva kurin ja järjestyksen ylläpidosta. Laskelmat ovat pitäneet kutinsa ja hyväuskoiset äänestäjät ovat vaalikaudesta toiseen raapustaneet Rajamäen numeron lippuihinsa.

Halveksittavinta Kari Rajamäessä ei silti ole hänen empatiakyvytön populisminsa. Minkäs teet, kun naapurikateudesta voimansa saavan asuntovelallisen ääni ei tipu maailmanparantajalle ja muunlaisia äänestäjiä ei ole. Varkautelaisen vastenmielisin luonteenpiirre on hänen jopa demariksi poikkeuksellisen räikeä kaksinaamaisuutensa. Rajamäki ei näe mitään ristiriitaa oman ulkomaalaisvastaisen poliisivaltiofantasiansa ja toisia puolueita koskevan poliittisen retoriikkansa välillä.

Vaatii melkoista kognitiivista dissonanssia toisella suupielellä syyttää sekä Perussuomalaisia että Kokoomusta ”kovien oikeistolaisten arvojen” levittämisestä, kun toinen suupieli on juuri sylkenyt kansakunnan silmille väärentämätöntä äärikansallismielistä demagogiaa.

Syyskuussa 2014 Rajamäki kehtasi vuodattaa krokotiilinkyyneliä ”sairaiden ja vanhusten” hoidon laiminlyönneistä ja niiden maksattamisesta köyhimpien rahoilla:

– Lepomäen edustamat arvot johtaisivat Suomen takaisin 1930-luvun huutolaisyhteiskuntaan, jossa sairaat ja vanhukset annetaan hoidettavaksi vähiten vaativalle. Rikkaiden sukujen perintöverot poistetaan, mutta lapsiperheiden ja palkansaajien verorasitusta ollaan valmiita lisäämään.

Vuonna 2012 Rajamäki joutui outoon pinteeseen. Perussuomalaisten ”maahanmuuttokriikot” halusivat kiristää rikoslakia siten, että rikokseen syyllistynyt maahanmuuttaja karkotetaan. Yrittäessään keksiä jotain moitittavaa lakiesityksessä, hän päätti alkaa käyttää persuryhmästä nimitystä ”Suomen Sisu”. Kaikista maailman ihmisistä oululaisrasisti Olli Immonen sivalsi takaisin täydellisellä totuudella:

Arvoisa puhemies! Luulenkin, että edustaja Rajamäki taitaa olla vain kateellinen siitä, että tämä kyseinen lakialoite tuli edustaja Halla-ahon kynästä eikä hänen omasta kynästään.

Kari Rajamäki ei asetu ehdolle kevään eduskuntavaaleissa, mikä tietää koko Pohjois-Savon maakunnalle komeaa harppausta vasemmalle. Siinäkin tapauksessa, että äänet satavat persujen laariin.

14.3.2015
Hetkinen, tässä peilissä on nyt jotain vialla

Suomen Kuvalehti julkaisi pitkähkön artikkelin laillisuuden rajamailla häärivistä nettikirjoittelijoista, joiden sisällöntuotannon polttopiste on vihapuheessa.

Tavanomaisten heteromarssijoiden ja lehteriheilaajien sijaan juttuun oli kaivettu kolme suurelle yleisölle tuntematonta tyyppiä. Yksi on Late, pahoinpitelyistä tuomittu antijihadisti, toinen vasemmistolaiseksi itsensä määrittelevä antifeministitrolli Antti ja kolmas muuten vain Muutos 2011:n eduskuntavaaliehdokas. Esimerkkitapauksia ja vihakirjoittelun ongelmallista lainvalvontaa laajemminkin artikkelissa kommentoi kokoomuslainen nettipoliisi Marko Forss, tuo sosiaalisen median Jaakko Hämeen-Anttila.

Ammattinsa osaavien toimittajien kirjoitustyyli on verkkaisen toteava. Artikkeli on sisältöönsä nähden oudonkin asiallinen. Harva kynäniekka malttaisi kuvata väkivaltaista rasistinarkomaania yhtä viileästi:

On vain vähän tutkittua tietoa siitä, millaisia netin vihakirjoittajat ovat. Mummoikäisiä naisiakin löytyy, mutta enemmistö on miehiä. Late lienee silti poikkeus: netti ei ole hänelle paikka, jossa päteä, esittää jotain, mitä ei oikeasti ole. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että nettiminä on kalpea kuva todellisesta Latesta. Tai ainakin siitä, mitä hän oli.

Late on elänyt suuren osan aikuiselämästään aseiden, tappelujen ja murhien keskellä, usein sekaisin amfetamiinista, Subutexista ja lääkkeistä. Nyt hän sanoo rauhoittuneensa. Hän käyttää enää pilveä, sieniä ja alkoholia.

Kolmen melko erilaisen tapauksen jokseenkin arkinen esittely oli kuitenkin liikaa yhdelle verkkoyhteisölle. Ulkomaalaisvastainen Hommaforum kehitti keskuudessaan sekopäisen narratiivin, jota kannattaa tässä tutkia, sillä se kertoo näin vaalikeväänä poliitikoille ja toimittajille hyvin tarkasti, miksi niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden kanssa ei voi edes yrittää vuoropuhelua.

Lyhyt keskusteluketju sisältää edustavan valikoiman äärioikeiston patologisista vainoharhoista.

Hompanssin maailmassa mikään ei ole koskaan sattumaa ja kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat täynnä merkityksiä. Tunnettuja tapauksia ovat professorit Vesa Puuronen ja Martin Scheinin, joiden tutkimustyötä yksikään ”maahanmuuttokriitikko” ei kykene hyväksymään siitä syystä, että näillä henkilöillä on tieteellisen toimintansa lisäksi ollut poliittisia harrastuksia. Jostain syystä hompanssille ei silti tuota minkäänlaisia vaikeuksia syleillä perussuomalaisten tai esimerkiksi Suomen Sisuun kuuluvien tutkijoiden, toimittajien ja poliitikkojen mielipiteitä aukottomasti todistettuina faktoina.

Suomen Kuvalehden artikkelin kirjoittajien uskottavuutta syö Homma-aktivistien mukaan etenkin se, että he ovat saaneet työhönsä Koneen Säätiön apurahan. Omituista ad hominemia ei selitetä, mutta arvatenkin jotain epäilyttävää Herlinien sukuomaisuudessa on.

(Kuvan saa avattua isommaksi klikkaamalla.)

Tulkoon silti mainituksi, että toki yksityisten rahastojen myöntämät apurahat joskus aivan oikeasti menevät epämääräisille mokuttajille kaikenlaisten vieraskielisten sanakirjojen laatimiseen. Vieläpä niin, että koko työ menee lopulta maahanmuuttajalle. Mitäpä siinä kantasuomalainen voi muuta kuin ryhtyä ulkomaalaisvastaiseksi kansanedustajaksi?

Nettikeskusteluiden nuoruudessa kehitettiin ”Godwinin laki” eli keskustelun venyessä yhä todennäköisemmin eteen tuleva natsivertaus. Tämän lain nykysovellus on Venäjä-kortti. Suomen Kuvalehden vihakirjoitusta koskevassa Homma-debatissa Vladimir Putin lätkäistään pöytään jo ensimmäisellä sivulla. Hauskinta on, että kommentoija itse väittää Venäjä-assosiaationsa jälkeen artikkelin syyllistyvän guilt by association -virheeseen.

Kun Venäjä on kerran mainittu, se ilmestyy kaikkialle. Mitä ikinä Suomen Kuvalehti tai koko valtavirtamedia mistään väittääkin, se on valetta, koska Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Luonnollisesti Venäjästä seuraa aina Neuvostoliitto, koska oikeistolaisessa tajunnantilassa nämä kaksi maata ovat täsmälleen sama asia. Yhtäkkiä puolueeton lehtiartikkeli on jo todiste neuvostomallisesta toisinajattelijoiden vainoamisesta.

Kun vähän pinnistellään, saadaan kokoon täydellinen maailmanlaajuinen perussuomalaisvastainen salaliitto, jonka takana ovat Neuvostoliitto, Suomen valtio, vasemmisto, vihreät ja ”pääomapiirit”. Pienellä kannustamisella saattaisi pinnalle pulpahdella jo vapaamuurareita, temppeliherroja ja juutalaisiakin, mutta on hommatodellisuus tällaisenaankin melko hapokas tila.

Eräs tyypillisimmistä Hommalla harrastetuista vastaväitteiden muodoista on vetoaminen johonkin täysin muuhun epäkohtaan, joka ei liity puheensa olleeseen kysymykseen suoraan, jos ollenkaan, ja joka yleensä on vieläpä vahvasti mielikuvituksellinen. Jos suomalainen rasismitutkija toteaa vaikkapa maassamme harrastettavan muslimien syrjintää, hompanssin vastaus on, että Iranissa syrjitään vielä enemmän kristittyjä, miksi tutkija siitä vaikenee?

Eli miksi Suomen Kuvalehden toimittajat eivät mieluummin kirjoittaisi ”hallitsemattoman maahanmuuton” ongelmista?

Omat aiheensa itsenäisesti valitsevalle toimittajalle kysymys on paitsi ammatillisesti loukkaava, myös täysin järjetön. Suomalaisessa reaalitodellisuudessa elävä vähänkin kunnianhimoinen journalisti ei tuhoaisi uskottavuuttaan hourailemalla ”hallitsemattomasta maahanmuutosta”. Kyseessä on ilmiö, joka on olemassa vain hommalaisessa fantasiassa.

Vai olisiko sittenkin syynä ilmatiivis salaliitto? Kyllä! Eihän voi olla mitään muuta syytä sille, miksi suomalaistoimittajat niin sinnikkäästi vaikenevat islamisaation runtelemien maiden no-go-alueista.

Kirkkaaksi lopuksi Homma-keskustelijat tulevat siihen johtopäätökseen, että Suomen Kuvalehden kommunistitoimittajien Koneen Säätiön varoilla tuottama artikkeli on kauttaaltaan valetta. ”Maahanmuuttokriitikot” kykenevät silmää räpäyttämättä uskomaan villit teoriat maanosaamme uhkaavasta islamisoitumisesta kaikkine monimutkaisine seurauksineen, mutta lehtijuttu netin vihakirjoittajista on liikaa.

Eikä vain lehtijuttu, vaan kaikki sen taustamateriaalikin.

Ei ihme, että yksi keskustelijoista vihjaa ohimennen aikovansa jonakin päivänä tarttua aseeseen. Hän pehmentää uhkaustaan ystävällisellä silmäniskuhymiöllä, mikä epäilemättä rauhoittaa kaikkia osapuolia.

24.2.2015
Sietämättömät

Uusi vuosi on hyvä aloittaa listaamalla viisi asiaa, joita ei voi eikä pidä sietää.

1. Vihreät – De Gröna

Vihreät ovat yksitellen oikein mukavia ja paritellen vielä parempia, mutta ryhmänä ja etenkin vaalien alla raivostuttavuuteen asti ärsyttäviä.

Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja viimeistään opetti, etteivät pikselit lopu netistä kesken, vaikka jokaisen ehdokkaan kaikki viisituhatta Facebook-ystävää jakaisivat samaa uutista siitä, kuinka rivakasti vihreät ehdokkaat ovat täyttäneet vaalirahoituksensa ennakkoilmoituksen.

Kun vaalistartista on kulunut viikko, kaikki viestintä on jo kadottanut fokuksen ja muuttunut voitonriemuiseksi metatason itseihailuksi, jossa ehdokkaat eivät enää edes yritä kertoa aatemaailmastaan, vaan kehuskelevat kaikkien aikojen onnistuneinta kampanjaansa toisilleen.

Vihreä ehdokas luulee vaaleja deittisovellukseksi. Hän julistaa laaja-alaista positiivisuuttaan ja kaikenpuolista rakastettavuuttaan, muttei vahingossakaan kerro, aikooko hän valituksi tultuaan tehdä muutakin kuin olla ystävällinen kaikille. Tätä lämminhenkistä syleiltävyyttä esitellään sitten ahkerasti päivittyvässä blogissa, jossa kerrotaan, miten suunnattoman harmaita ja vihattavia neuvostoliittolaisia kerrostaloasukkaita kaikki työväenpoliitikot Mikael Jungnerista vasemmalle ovat. Ei sillä, että vasemmisto–oikeisto-jakoa tunnustettaisiin.

2. Sankariäidit

Kokoomuksen ja SDP:n oppien mukaan talouselämä voi sitä paremmin, mitä vähemmän siinä liikkuu rahaa, joten julkisia menoja leikataan. Hallitus on esittänyt kuluneella vaalikaudella tähän liittyen sekä verottomien kilometrikorvausten alentamista että päivähoito-oikeuden rajoittamista.

Vallitsevan reaalitodellisuuden takia nämä edut koskevat jyrkän polarisoituneesti eri sukupuolia. Kilometrikorvaukset ropisevat voittopuolisesti miehille, kun taas päivähoito-oikeuden suurimmat hyödynsaajat ovat – lasten itsensä lisäksi – äitejä. (Ai että miten niin on? Katsopa joutessasi kohta 4.)

Päivähoito-oikeuden rajoittaminen koskee suoraan vain muutamaa tuhatta kansalaista, joten kyseessä ei ole varsinainen säästö, vaan sokea ideologinen valinta. Tähän asti kaikille suotu oikeus päivähoitopaikkaan muutetaan tietyin ehdoin tarveharkintaiseksi. Päätös ei ole likikään ongelmaton ja on luultavaa, että demariryhmässä halutaan siirtää asia seuraavan hallituksen murheeksi.

Hyvä kuvan lakiesityksen vaaroista antaa Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto:

[T]arveharkintaisuus saattaa johtaa perheiden turhaan leimaamiseen. Lisäksi hankalissa tilanteissa olevilla perheillä ei riitä aina voimavaroja hakea tukea, vaikka olisivatkin siihen oikeutettuja. Vaarana on, että kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvat lapset jäävät varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Lisäksi todetaan, että tarveharkinta lisää kuntien hallintokuluja, vaikeuttaa äitien työllistymistä, asettaa yksityistä ja julkista päivähoitoa käyttävät ihmiset eriarvoiseen asemaan sekä tulee kuormittamaan lastensuojelua ja korjaavia erityspalveluita.

Miten asiaan suhtautuvat ne, joita tämä kipeimmin koskee – äidit itse? Osa on järkyttynyt, tietenkin. Näkyvimpänä esimerkkitapauksena toimittaja Anne Moilanen, joka laati asiasta kolumnin Yleisradion nettisivuille.

https://www.facebook.com/yleuutiset/posts/10153062776074931

Sen toisen puolen voi lukea Moilasen tekstin Facebook-kommenteista.

Miksi ihmeessä halutaan lapsia , jollei haluta niitä itse hoitaa . vain sos.syistä (hankittava siitä todiste) vanhempi lapsi(t) päiväkotiin , jos vanhemmista toinen on säädetyllä vanhempain vapaalla . Äidit olemme niin erilaisia . Minusta se oli e lämäni parasta aikaa , kun sain touhuta kotona 3:n alle kouluikäisen kanssa

En koe itseäni superiksi, vaikka jouduin yksinhuoltajaksi ja selviydyin omalla palkallani (pieni), yhteiskunta antoi vain elatusavun ennakon (minimi) ja lapsilisän. Ajattelen vieläkin, että jos perustaa peheen, niin siitä on otettava oma vastuu, eikä toisten elätiksi. Onnetteomuudet ja sairaudet ovat asia erikseen.

Kun saa lapsia, on ihan normaalia joutua säätämään elämäänsä lasten mukaan ja joutua melko koville aina välillä. Ei se voi jatkua sellaisena kuin ennen lapsettomana. En voi käsittää tätä vinkumista. Kahden lapsen kotona hoitaminen äitiysloman ajan täysin ylivoimaisen vaikeaako?! Sitten ”haastetaan itseään” jossain kuntosalilla ja lenkkipolulla kun lastenhoidossa ei jakseta.

Kaikki tänne heti nyt, lapsia ei tehdä jos niitä ei huvita hoitaa.

Äitiysloma ja hoitovapaa olivat niin ihanaa aikaa, etten olisi millään halunnut että se loppuu koskaan. Kiireetön elämä kotona lasten kanssa on ihan parasta aikaa elämästä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät sen ainutlaatuisuuden. Ei sitä tarvitse suorittaa, riittää että ON. Eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Lasten kanssa vietetty arki on sama kuin tekisi sijoituksen – sijoituksen maailman tärkeimpään asiaan

Joka kerta, kun pohditaan naisiin ja lapsiin kohdistuvia säästöjä, äänekkäät sankariäidit rientävät julkisuuteen kertomaan, miten niukoilla resursseilla he ovat pärjänneet. Ei sanaakaan siitä, että saavutettua etua puolustettaisiin jonkinlaisen sisarellisen solidaarisuuden takia, luokkatietoisuudesta puhumattakaan. Päinvastoin, tiukimmin ”latteäitejä” vihaavat toiset äidit.

Moilasen parjaama Raimo Sailaskin saattaisi hiukan hiillostettuna myöntää, että joskus apua tarvitaan, mutta sankariäiti ei suostu käsittämään koko keskustelua. Hänen mielestään äitiydestä kuuluukin kärsiä. Hänelle uhrius on vanhemmuuden vankka peruskallio. Se koskee sekä äitiä että lasta, jonka vastuulla on hiljaa huokua nöyrää kiitollisuutta siitä, ettei joudu kohtaamaan muita lapsia kunnallisen varhaiskasvatuksen piirissä eli itäsaksalaisessa aivopesulassa.

Sankariäiti on se topeliaaninen marttyyri, joka antaa terveytensä ja lopulta henkensä lapsensa puolesta siinä, missä naapurin itsekäs lastenvihaaja kylmäverisesti dumppaa synnyttämänsä – ja varmaan otti epiduraalinkin, se tunteeton – sikiöt toisten niskoille. Ainoa ratkaisu on lakkauttaa kaikki äideille ja ehkä ylipäänsä naisille suunnatut vapaudet ja oikeudet.

Päivähoito-oikeuden rajoittamisen kanssa samaan aikaan tapetilla ollut aie leikata verovapaita kilometrikorvauksia on saanut hiukan jyrkemmän palautteen. Talouselämä-lehden artikkelissa mainitaan ainakin SAK, Metalliliitto, Suomen yrittäjät ja Veronmaksajien keskusliitto, jotka kaikki vastustavat korvauksen heikentämistä. Samassa jutussa myös kerrotaan, että todelliset kulut oman auton käytöstä eivät ole puoliakaan korvaustasosta. Eli kyseessä on lainsäätäjän siunauksella maksettu pimeä tulo, joka kannustaa luontoa kuormittavaan yksityisautoiluun ~~työmatkaliikenteessä~~ työasioissa.

Kunnianhimoisesta leikkaussuunnitelmasta ei tullut lopulta mitään. Hallitus onnistui juuri ja juuri pudottamaan korvausta kahdella sentillä 45 sentistä 43:een per työmatkakilometri. Sitäkin on sittemmin korotettu yhdellä sentillä.

Melko harvassa ovat ne työssäkäyvät sankari-isät, joiden mukaan vähemmälläkin pärjäisi, saati kokonaan ilman. Saavutetuista eduista ei tingitä.

3. Suomalainen Venäjä-keskustelu

Kreikkalainen Syriza-puolue voitti parlamenttivaalit. Puolue on aatteellisesti melko lähellä Vasemmistoliittoa, mikä tarkoittaa, että nelisenkymmentä vuotta sitten Syrizaa olisi sanottu sosiaalidemokraateiksi.

Puolueen talouspolitiikka suosii elvyttävää julkista rahoitusta, missä se on lähempänä Yhdysvaltain keskuspankin ja jopa Kansainvälisen valuuttarahaston uusia suosituksia kuin euroalueella suosittua austerity– eli talouskuripolitiikkaa. Lisäksi se haluaa kohdistaa elvytystoimenpiteet pienituloisimmille väestönosille. Tässä asiassa se on melko yksin.

Ihastuttavan sosialisminsa lisäksi Syriza on ilmaissut halunsa arvoliberaaleihin uudistuksiin, kuten tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Jos Syriza olisi helsinkiläinen freelance-toimittaja, se istuisi Rytmissä kirjoittamassa kolumnia Maailman Kuvalehteen. (Vaikkakin sittemmin puolue on tehnyt selväksi, että talouskurin vastustaminen ylittää tärkeydessä erilaiset vapaamieliset uudistukset.)

Millään kirjoitetulla ei kuitenkaan ole mitään väliä, sillä Venäjä.

Kreikan vaalien jälkeen ilmeni, että uusi pääministeri Alexis Tsipras tapasi Venäjän suurlähettilään ja eikä ollut halukas – automaattisesti – jatkamaan EU:n Venäjää vastaan suunnattuja pakotteita. Tämä riitti asiantuntijoille. Suomen Sofi Oksanen, Heidi Hautala, ilmoitti Yleisradion keskusteluohjelmassa silmää räpäyttämättä, että Venäjä ”aktiivisesti rahoittaa ja tukee” Syrizaa.

Yhtäkkiä Syrizan vaalimenestyksen ja ideologian takana olikin vain Vladimir Putinin suunnaton oveluus. Puolue on Troijan hevonen, jonka vatsassa Venäjänmaata hallitseva Antikristus ujuttautuu EU:n päätöksenteon ytimiin. Oikeistolaiset toimittajat MTV3:n Timo Haapalasta Suomen Sotilaan Pekka Mäkelään kävivät kuorossa julistamaan salaliittoa. Ja salaliitothan ovat siitä ikäviä, että ne ovat sitä vakuuttavampia, mitä vähemmän niistä on todisteita.

Villit Venäjä-spekulaatiot ovat myös harmittavasti haudanneet alleen todelliset syyt ja ongelmat, joiden hoitamiseksi Kreikan kansa Syrizaa äänesti. Helsingin Sanomain Heikki Aittokoski yltyi jopa laskeskelemaan Kreikkaa hallitsevan putinistijuntan ilmeisiä saksalaisvastaisuuksia. Pelottava Putin on median silmässä tärkeämpi kuin kokonaisen kansakunnan ahdinko.

Ongelma on toki samankaltainen vähän kaikkialla englanninkielisessä maailmassa. Venäjä edustaa eksoottista toiseutta, antipodien maata, jossa ”länsimaiselle arvoyhteisölle” ominaista kyynistä reaalipolitiikkaa ei tunneta. Kuitenkin luulisi Suomessa pitkän yhteisen historian ja useaan otteeseen kynin ja miekoin neuvotellun rajalinjan edes jollain tasolla näkyvän julkisuudessa esitetyissä Venäjä-analyyseissä. Näin ei ole. Niin posketonta väittämää Venäjästä, Vladimir Putinista ja Suomessa lomailevista venäläisistä ei olekaan, etteivätkö iltapäivälehdet sitä etusivulleen totuutena painaisi.

Kun ”venäläistaustainen yritys” ostaa mökkitontteja Turun saaristosta, suomalainen ei usko, että syynä voisi olla luottamus Suomen itsenäisyyteen, maan talouden vakauteen ja omistusoikeuden nauttimaan perustuslailliseen suojaan. Että venäläinen kokisi Suomen varmemmaksi sijoituskohteeksi kuin kotimaansa. Saati että venäläistä saattaisi miellyttää herkkä saaristomaisema ja kaikkialla toimiva julkisesti rahoitettu infrastruktuuri. Ei, sillä Vladimir Putin on kaikkivoipainen marionettitaiteilija, joka ohjaa jokaista venäläistä tuhansien kilometrien päästä.

Jos Salpausselän kisat joudutaan lumenpuutteen takia perumaan, Heidi Hautala antaa lausunnon, jonka mukaan Vladimir Putin on antanut kylvää sadepilviä Suomen itärajalla vetäen pois lumet Lahdesta. Eikä kukaan epäile hänen sanojaan hetkeäkään.

Oikeasti yksikään suomalainen Johan Bäckmanin ystäväpiirin ulkopuolella ei kiistä Venäjän nykyhallinnon ankeutta. Kukaan – jälleen kohudosentti ja toverit poislukien – ei usko hetkeäkään Kremlin propagandaa. Mutta valitettavasti tv-studioihin ja sanomalehtien pääkirjoitussivuille kutsutut asiantuntijat eivät usko, ettemme me usko.

Venäjällä vainotaan ja tapetaan vähemmistöjä ja totuudenpuhujia. Se osallistuu omalla luvallaan sotatoimiin lähialueillaan eikä epäröi käyttää ylimitoitettua voimaa omia separatistejaan vastaan. Sen johtoporras on läpeensä korruptoitunutta ja kaikki liittolaiset vielä korruptoituneempia. Jokaisella mittarilla mitattuna Putinin kabinetti täyttää perinteisen fasistihallinnon tunnusmerkit. Sen luulisi riittävän Putin-kritiikin pohjaksi ilman mielipuolisia salaliittoteorioitakin.

Mutta kun.

4. Nettikeskusteluiden pakko-oireinen saivartelu

Netissä ei voi keskustella niin kuin kapakassa. Eleiden ja äänenpainojen sanaton viestintä ei näy tekstimuodossa, mikä on omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä. Pulma olisi silti hyvällä tahdolla ratkaistavissa, mutta juuri hyvästä tahdosta on verkossa suurin puute.

Nettiväittelyissä kukoistaa eräänlainen ähäkutti-kulttuuri, jossa kaikki normaalisti hyväksytyt aksiomaattiset totuudet on nollattu. Siinä missä baaripöytäpuheessa opponentti on valmis käyttämään juttukumppaninsa umpimähkäisempiäkin arvauksia puolapuina tikkailla, joiden päässä häämöttää herkkä synteesi ja kippis, vaatii nettidebatoija jokaiselle käsitteelle aukottoman todistusketjun, jossa jokaisen lenkin tulee olla ehdottoman yksiselitteinen ja lähteistetty. Liian usein änkkääminen syöksyy opponentin tekemiä argumenttivirheitä luettelevalle metatasolle jo avauslauseessa.

Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa kakkoskohdassa mainittu ”yleisesti tunnettu” totuus lastenhoidon ja autoilun epätasaisista sukupuolijakaumista. Sellaista väittämää ei oikeastaan voi nostaa pöydälle ilman vankkaa tilastotietoa. Niin kauan kuin kevytmieliselle yleistykselle ei ole vahvan auktoriteetin ilmatiivistä takausta, se ei ole hyväksyttävä osa keskustelua, vaan loukkaus.

Etenkin, jos jollakulla on omakohtainen vähänkään erilainen kokemus asiasta.

Nimittäin kun vastakkain on kaksi väittämää, joista toinen on yleisesti tunnettu fakta ja toinen on lehtiartikkelin, tutkimuksen tai oman kokemuksen vahvistama poikkeus siitä, poikkeus voittaa: Eivät miehet tienaa enemmän kuin naiset, sillä vaimoni on minua varakkaampi. Eivät miehet hakkaa naisia, sillä minulla on tilastotietoa, jonka mukaan naiset hakkaavat miehiä.

Nettisaivartelu perustuu törmäyskurssiin, jossa kaikki asiat muuttuvat ratkaiseviksi vastakkainasetteluiksi riippumatta siitä, miten merkittäviä ne ovat koko kuvan kannalta. Usein ne eivät ole vastakkainasetteluita ensinkään.

Maahanmuuttokriitikoiksi itseään nimittävät rasistit suosivat poikkeuksellisen autistista nettisaivartelun muotoa. He voivat todeta vaikkapa, että maahanmuuttajaryhmän X edustajia on rikostilastoissa suhteellisesti enemmän kuin heitä on koko väestössä ja että tämän takia he tekevät enemmän rikoksia kuin muut ja heiltä pitäisi evätä pääsy rauhalliseen lintukotoomme.

Kun väite on esitetty tässä muodossa, keskustelu kiertyy pelkän tilaston ympärille eikä kukaan huomaa, että se ei tosiasiassa kerro mitään maahanmuuttajaryhmän X niistä yksilöistä, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Se ei kerro itse asiassa edes rikollisista itsestään: rikosten motiiveista tai muista rikoksiin vaikuttaneista olosuhteista. Mutta valitettavasti väittämää ei voi kumota pelkällä rationaalisella päättelyllä: vastaväittäjä ei ota vastaan mitään väittämää, jonka takana ei ole lähdeviitettä.

Nettikeskustelu pyörii pilkunnussijoiden ehdoilla loogisessa tyhjiössä, jossa kaikki inhimillinen toiminta voi perustua kerrallaan vain yhteen irrelevanttiin motiiviin, joka esitetään kymmenellätuhannella hyperlinkillä. Parisuhteet? Markkina-arvo! Kreikan vaalitulos? Putin! Terrorismi? Islam!

5. Jennifer Lawrence ja Kim Kardashian kohtasivat eikä kukaan ottanut valokuvaa

Kohtaaminen tapahtui New Yorkissa. Kim Kardashian oli matkalla hissiin rakennuksessa, jonka aulassa Jennifer Lawrence oli ties mistä syystä pyörimässä. J-Law oli tarinan mukaan huikannut Kimille juuri hissin ovien sulkeutuessa rakastavansa Keeping Up With the Kardashians -tv-ohjelmaa.

Mutta miten helkkarissa kukaan ei huomannut ottaa heistä yhteiskuvaa? Tämä on sietämätöntä.

Päivitys 11.59: Korjattu kilometrikorvausta koskevassa tekstissä ilmennyt epätarkkuus. Kyseessä on oman auton käyttö työmatkoilla, jotka ovat luonteeltaan tilapäisiä. Kodin ja työpaikan välisen matkan kulut voi vähentää muualla verotuksessa halvimman kulkuneuvon mukaan.

1.2.2015
Joulukertomus

Kristinuskon salaisuuksiin vihityt kansalaiset ovat jälleen kerran suorittaneet Jumalan syntymän mysteerin. He ovat puhdistautuneet ja syöneet perimätiedossa määrätyn uhriaterian. He ovat koristaneet majansa, sytyttäneet lyhtynsä ja kokoontuneet pyhän puun juurelle muistamaan lasta, joka syntyi tähdenvalon osoittamassa luolassa. He ovat toistaneet lahjojen antamisen sakramentin.

Joulukertomus on yksi useista talvipäivänseisauksen mysteereistä. Niitä on luvuton määrä. Me ajaudumme riitteihin ja seremonioihin joka käänteessä. Ne elävät ja muuttuvat aikojen mukana eikä niitä voi käskeä. Me olemme täynnä kertomuksia, jotka ovat sotkeutuneet toisiinsa, keränneet tuhansien vuosien ajan sedimenttikerroksia, jotka ovat kivettyneet pysyväksi osaksi sitä mitä olemme.

Houkka tuohtuu siitä, kuten houkat aina. Hän saattaa ärähtää seimikuvaelman äärellä, että jos Jeesus ehkä olikin olemassa, ei tämä ainakaan joulupäivänä syntynyt. Ikään kuin mysteeri siihen kaatuisi. Vai uskooko hän ehkä enemmän tarinaan suuresta tuomaripukista, jonka vierailu takaa hyvän vuodentulon?

On kahdenlaisia pölvästejä. Toiset haluavat poistaa tarinankerronnan tykkänään, toiset haluavat palata johonkin tarinan aiempaan versioon. Yhteistä molemmille on se, etteivät he käsitä mitään. Tarinaa ei voi ottaa kiinni ja suitsia. Jos jossain on narratiivinen tyhjiö, tarina imeytyy sinne. Jos jotain tarinan osaa yritetään palauttaa, palautusyritys itsessään lisää uuden kerroksen.

Lumi peittää mustan maan. Seesteisen yötaivaan kimmeltävä tähtitarha heijastuu keskitalven hiljaisuudessa uinuville pelloille kinostuneiden jääkiteiden loputtomuudesta. Luomakunta jatkaa olemistaan.

PS. Tänään kuuntelemme.

25.12.2014
Katsaus kuluneeseen vuoteen 2014 (2/2)

Heinäkuu

1.7. Perussuomalaisten kaikkien aikojen paras talouden asiantuntija Pauli Vahtera ei osannut päättää, vihaako hän enemmän sosiaalietuuksilla eläviä, nuoria vai ulkomaalaisia, joten hän päätti niputtaa kaikki yhdeksi olkinukeksi ja haukkua sitä. | PS:n poliitikko syyttää maahanmuuttajien varastavan ostoskärryt (Verkkouutiset)

9.7. Marko Hamilo, Suomen Mark Hamill, ristiintaulukoi miesten seksuaalista mielenkiintoa sekä toisiin miehiin että aseisiin ja tuli siihen tulokseen, että Helsingin itäinen kantakaupunki syrjii asefetisistejä. | Helsingissä Kalliossa muhii punavihreä kupla (Suomen Uutiset)

9.7. Kymenlaaksossa muhivat aivan toisenväriset kuplat. | Kuusankosken vesivahingon syynä pontikankeittäjien sammuminen (Kouvolan Sanomat)

10.7. Niin sanottu tiedemies yritti esittää kaikenlaisia ”faktoja” asiasta, josta hänellä itsellään ei ole mitään ensi käden kokemusta. | Tutkija tyrmää kansan tulkinnan jatkosodasta (MTV3)

https://www.facebook.com/kaasuputki/posts/829133173764387

24.7. Yllättävän monet länsimaiset pettyivät, kun ilmeni, ettei ISIS harjoita naisten genitaalisilvontaa. | The Islamic State Isn’t Circumcising Women and Didn’t Steal $400 Million Either (Foreign Policy)

https://www.facebook.com/mikael.jungner/posts/10152714213557089

30.7. Joel ja Timppa asettuivat ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saamiseksi. | Timo Koivusalo: Välirikko Joel Hallikaisen kanssa ohi (Iltalehti)

Elokuu

1.8. Timo Soini ei tiennyt hallituksen tai edes opposition kokoonpanoa. | Soini sivuuttaisi EU:n Venäjä-pakotteissa (Maaseudun Tulevaisuus)

2.8. Timo Soinin tiedot perustuvat kristikansa-nimisen järjestön toimittamaan informaatioon. | Timo Soini puolustaa Israelin iskuja Gazaan (Helsingin Sanomat)

4.8. Kokoomushallitus siirtyi osittaiseen sosialismiin. | Suomen valtio ja Meyer Werft ostavat Turun telakan (Työ- ja elinkeinoministeriö)

https://www.facebook.com/james.hirvisaari/posts/10152351886504538

13.8. Eeva-lehti kysyi Suomen seksikkäintä miestä keväällä 2010, jolloin Paavo Arhinmäki oli yksi ehdokkaista. Silloin sijoitus oli neljäs. Jotkut miehet vanhenevat kuin viski. | Kysely: ”Paavo Arhinmäki on seksikkäin puoluejohtaja” (Kansan Uutiset)

15.8. Maailman viheliäisimpien juttutyyppien viiden kärjessä on läskin kuukausipalkan hemmottelemien keskiluokkaisten etelähelsinkiläistoimittajien toiseutta ja eksotisointia uhkuvat sankarireportaasit metromatkalta Itä-Helsinkiin. Eräänä päivänä pari toimittajaa kokeili samaa paluusuuntaan. | Luokkaretki kaupungin äärimmäiseen ytimeen (Kansan Uutiset)

28.8. On. | Onko tämä mahdollista vain Suomessa? Sadat jonottivat ilmaisia ämpäreitä Pirkkalassa (Ilta-Sanomat)

28.8. Jussi Halla-aho on tehnyt kaikkensa estääkseen ihmisiä asumasta Lieksassa. Kukaan ei tiedä miksi. | Maahanmuuttoa ja politiikkaa (Talentia)

29.8. Espoolainen kokoomuspoliitikko oli kuullut serkkunsa isäpuolen armeijakaverin pojan tyttöystävän isoveljen pomon lasten jalkapallovalmentajan kuulleen yhdeltä kaveriltaan, että Espoon sosiaalivirastossa on jouduttu ottamaan käyttöön paalauskone, jotta laiskanpulskeille neek… maahanmuuttajille jaetut viisisataset saataisiin nopeammin nakattua värivammaisille sosiaalipummeille. Hän toki ei ole rasisti. | Espoolainen kokoomuspomo: ”Miksi maahanmuuttajaperheen pitää hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituella?” (Länsiväylä)

Syyskuu

11.9. Vaasalainen rasisti ilmoitti olevansa pikemminkin aivan järkyttävä naapurikyttääjä ja köyhien kadehtija kuin rasisti. | Suklaata ja lastenvaunuja (Pohjalainen)

11.9. Espoolaisrasisti toisti serkkunsa isäpuolen armeijakaverin pojan tyttöystävän isoveljen pomon lasten jalkapallovalmentajan kuulleen yhdeltä kaveriltaan, että Espoon sosiaalivirastossa on jouduttu ottamaan käyttöön paalauskone, jotta laiskanpulskeille neek… maahanmuuttajille jaetut viisisataset saataisiin nopeammin nakattua värivammaisille sosiaalipummeille. Edelleenkään ei rasisti. | Kauma ei pyydä vaunukohua anteeksi – ”Sosiaalityöntekijät kertoneet epätasa-arvosta” (Länsiväylä)

15.9. Susivaara kasvoi huomattavasti, kun hukkien havaittiin osaavan naamioitua. | Poliisi vahvistaa: Hiirolan ”susi” oli belgianpaimenkoira (Itä-Savo)

https://www.facebook.com/olli.sademies/posts/968431609840335

23.9. Ylivieskalaisiin teki erityisen vaikutuksen konkurssipajan pääomistajan verevä antisemitismi. | Juha Kärkkäinen ja kolme muuta saivat Pro Ylivieska -mitalin (Kaleva)

29.9. Vuoden 2014 paras tarina alkoi huipentua. | Sunny Car Centerillä kohtalon päivä – missä miljoonat? (Iltalehti)

Lokakuu

1.10. Vuoden 2014 paras tarina, oikeasti! | Sunny Car Centeriltä ei tullut rahaa – kaupunki purkaa kaupan (Iltalehti)

3.10. Sofi Oksasen yritys maalata Venäjän nykyhallinnosta todella hurjaa ja pelottavaa kuvaa kompastui oman banaaliuteensa. | Sofi Oksanen: ”Pro-Venäjä-trollit rantautuneet kotiäitien vaippakeskusteluihin” (Ilta-Sanomat)

6.10. Lappilaispersut haksahtivat sinirismiin. | Lapin entiset perussuomalaiset eduskuntavaaleihin – ilman omaa puoluetta (Yleisradio)

8.10. Leo Straniuksen paradoksit eivät aivan pärjää Zenolle, mutta yrityksestä pisteet. | Palmia: Ideologisesti värittynyt järkipäätös (Leo Stranius)

9.10. Vladimir Putin esti jälleen kerran Sofi Oksasen palkitsemisen. | Kirjallisuuden Nobel-palkinto on myönnetty Patrick Modianolle (Yleisradio)

21.10. Kittilä, tuo Lapin Sunny Car Center. | Kittilä: Valtuusto jyräsi murskaluvuin puheenjohtajansa (Suomen Kuvalehti)

21.10. Kansan Uutisten päätoimittajavalinnasta ei oikein voi keksiä tähän mitään poikkeuksellisen mojovaa vitsiä. | Sirpa Puhakasta Kansan Uutisten päätoimittaja (Kansan Uutiset)

24.10. Sunny Car Center, tuo autokaupan Kittilä. | Sunny Car Center joutui toisenkin Afrikan-huijauksen kohteeksi (Helsingin Sanomat)

23.10. Tilanteessa, jossa yksilinjaisen metron automatisointi on ylivoimainen haaste, Taneli heikka kehitti ajatuksen, jonka mukaan liikenneruuhkat johtuvat tilasta, jonka kuljettajat vievät pnkin ja ratin välissä. | Julkisen liikenteen aika on ohi muutamassa vuodessa (Helsingin Sanomat)

28.10. Poliisi provosoitui rauhanlipusta. | Poliisi pyysi koululaisia pistämään rauhanlipun piiloon, ettei kukaan ”provosoidu” (Metro)

29.10. Se kerta, kun Ulla Appelsin edustaa järjen ääntä hullussa julkisessa keskustelussa. | Uupunut äiti ei tapa (Ilta-Sanomat)

Marraskuu

4.11. Mutta se on siitä huolimatta valtuuston ykkössuosikki Kittilän seuraavaksi kunnanjohtajaksi. | Sunny Car Centerin ainoaksi saavutukseksi jäänyt mainostolppakin on maksamatta (Yleisradio)

7.11. Mikael Pentikäisen ensimmäinen tehtävä on julkaista kaikki vanhat Yleisradiota käsittelevät kolumninsa, mutta siten, että sana ”Yleisradio” korvatan sanalla ”susi”. | Pentikäinen päätoimittajaksi Maaseudun Tulevaisuuteen (Maaseudun Tulevaisuus)

7.11. Kittilän kunnanvaltuusto muistuttaa yhä enemmän Boris Jeltsiniä vuonna 1998. | Kittilässä kuohuu taas: Inkeri Yrityksellekin puuhataan nyt potkuja (Yleisradio)

17.11. Kittilä, Kittilä, Kittilä. | Kittilän kunnanjohtaja sai potkut (Yleisradio)

19.11. Lieksassa huolestuttiin Kittilän saamasta negatiivisesta julkisuudesta, joten asukkaat nelinkertaistivat tyhmyytensä ja ilkeytensä. | Lisää rikosilmoituksia maahanmuuttajien ajamista koulukyydeistä Lieksassa – poliisi toivoo jäitä hattuun (Yleisradio)

24.11. Pentti Oinonen kertoi, ettei harrasta seksiä avioliitossa. | Näin kansanedustajat äänestävät avioliittolaista – kyllä voittaa? (Ilta-Sanomat)

26.11. Pohjois-Karjalan kantaväestö jouduttiin evakuoimaan Outokummun luoliin turvaan kaikkialla maakunnassa mellastavalta homosaatiolta. | Näkökulma: Normihetero ei ole enää mitään (Yleisradio)

28.11. Myös Pohjois-Savossa suoritettiin taktisia vetäytymisiä. | Oinonen: Vetäydyn korpeen miettimään kirkon jäsenyyttä (Kotimaa)

29.11. Reijo Tossavainen ei pystynyt taaskaan pitämään fantasioitaan omana tietonaan. | Tossavainen: Seuraavaksi moniavioisuus tai eläimiin sekaantuminen? (Etelä-Saimaa)

Joulukuu

2.12. Esimerkiksi kaikki? | Joku näistä Helsinkiin? Tässä ovat Guggenheim-kilpailun kuusi finalistia (Ilta-Sanomat)

4.12. Fennovoima todettiin niin käsittämättömän toimimattomaksi konseptiksi kaikilta osiltaan, että viimeisimmätkin epäilykset haihtuivat ja Suomen kaikki energiayhtiöt riensivät lahjoittamaan rahansa uudelle Sunny Car Centerille. | Tietokirjailija Risto Isomäen hurja varoitus kansanedustajille Fennovoima-äänestyksen alla: ”Olen pahoillani, että lähetän tämän viestin vasta nyt” (Demari)

15.12. Mutta onneksi Guggenheim sentään rakennetaan. | Helsinki ei saa MTV Europe Music Awards -gaalaa (Yleisradio)

17.12. Yhdysvallat löysi kookkaan saaren Floridan osavaltion läheltä. | Obama: Yhdysvallat aloittaa suhteiden normalisoimisen Kuuban kanssa (Yleisradio)

18.12. Perussuomalaiset kutistavat itseään aivan vapaaehtoisesti. | Marxismirummuttajat elävät konservatiivisessa kuplassa (Helsingin Sanomat, Nyt)

19.12. Nyt kävi näin. | Mies, vältä joulun pahin moka: Älä kanna rumaa kuusta kotiin (Kouvolan Sanomat)

24.12.2014
Suomalainen pilapiirros elää uutta kultakauttaan

Totuttuun tapaan Kaasuputki-blogi on taas pannut järjestykseen kuluneen vuoden parhaimmat yhteiskunnalliset pilakuvat. Vuosi oli tapahtumarikas ja niinpä myös pilapiirroksia satoi laariin. Poliittinen satiiri selvästi elää kukoistuskauttaan maassamme ja Kari Suomalaisen manttelille on yhtäkkiä useita perijöitä.

Kolmen kärkeen kohosi myös uusia nimiä. Kuopion ympäryskunnissa ilmestyvän suomenmielisen kaupunkilehti Taajamasisun pilapiirtäjä Sakari ”Zakke” Vanttauskoski nousi asiantuntijaraadin kolmossuosikiksi nasevalla piirroksellaan. Kuvassa Zaken alter ego tuttuine lippalakkeineen päivittelee aikamme kuvaa.

– Kaikkialla on tätä homorummutusta, niin siitä ajattelin piirtää. Ja kun näitä maahanmuuttajia hyysätään, niin että silleen, Vanttauskoski kommentoi kuvansa sanomaa sähköpostitse Kaasuputkelle.

Hopeamitalille raati valitsi vanhan tutun, Ilta-Sanomiin jo seitsemättä vuosikymmentä piirtävän Jurpo ”Ananias” Tossavaisen. Ajattomia teemoja ovelin ”heittolaukauksin” kommentoivan Ananiaan jokainen pilakuva on oikeastaan kokonainen novelli lukuisine ovelasti kätkettyine koukkuineen.

– Tässä on tavoiteltu tuota EU-meiningin järjettömyyttä, että silleen, Tossavainen vastasi Kaasuputken sähköpostiin.

Ylivoimainen voittaja on kuitenkin viiltävän ajankohtainen ja poliittisesti tarkkasilmäinen Perusdemokraatti-lehden pilapiirtäjä Jarmo ”Törppis” Töytäri. Törppiksen viimeisin piiskansivallus Suomen ja Venäjän suhteiden suomettuneisuudesta ja pääministerin rähmälläänolosta osoittaa lähes liiankin hyvin, miten vähän maamme on kehittynyt sitten Kekkoslovakian aikojen.

Kaasuputki kysyi Töytäriltä, mistä kuva sai ideansa ja mitä sillä halutaan sanoa. Näin Törppis vastasi:

– Suomea hallitseva ruotsinkielinen eliitti luovuttaa sotaveteraanien taisteleman itsenäisyyden eniten maksavalle ja pitää rahat itsellään. Meitä sorretaan ja pitäisi tehdä välittömästi sotilaallinen vallankaappaus, että silleen.

21.12.2014